IRC-Galleria

Heräsin tänään sitten siihen, kun kylmä kevät-talven ilma hiipi salakavalasti peiton alle. Kiitokset siitä Heidille, joka oli avannut parvekkeen oven "tuulettaakseen". Mä makasin paksun petarin päällä lattialla sohvan takana, kääriytyneenä epätoivoisesti peittoon, mutta eihän se auttanut. Ensimmäiset sanat heti herättyäni taisivat olla "voi vittu". Hienoa. Hytisin siinä aikani ja yritin korjailla peittoa kunnes sain tarpeekseni, metsästin housuni olohuoneen lattialta ja pukeuduin. Rintaliivit jäivät lojumaan jonnee sohvan nurkkaan, mutta mitäs niistä. Krapulassa villinä ja vapaana...
Noudin eteisestä takkini ja väsyneen mutinalla kiroillen suuntasin parvekkeelle tupakalle. Kello oli puolenpäivän ja katselin valoisaa kaupunkia yrittäen saada päätäni käyntiin. Savukkeen loputtua talsin takaisin sisään ja liityin Mirvan, Heidin ja Hennan seuraan sohvalle katsomaan telkkaria. Aamupurtavaksi sipsejä ja cokista. Keräilin itseäni siinä sohvalla tunnin verran ja ajoin porukoiden luo. Het oli tarjolla voileipää ja teetä sekä keskustelua.

Tiedän, etteivät mun vanhempani pidä eivätkä hyväksy kaikkia asioita, joita elämässäni teen. Mutta ihmeen hyvin ne on sopeutuneet asioihin. Tällä tarkoitan siis sitä, että olen edelleen osa perhettä ja aina tervetullut. Mua ei ole hylätty, vaikka olenkin tällainen. En olisi ikinä uskonut vanhempieni olevan näin suvaitsevaisia. Himohelluntalaiset entiset elättäjäni ovat pystyneet elämään sen tiedon kanssa, että heidän tyttärensä on eronnut kirkosta eikä usko yliluonnollisiin voimiin. Samoin nämä isänmaalliset ihmiset ovat kyenneet jättämään huomiotta sen seikan, että kannatan anarkiaa sekä totaalikieltäytymisen periaatteita. Lisäksi he ovat vielä painaneet villaisella tupakointini, alkoholinkäyttöni sekä tatuointini. Kolmesta viimeisestä he muistuttavat aika ajoin, mutta en ole kertaakaan joutunut tappelemaan niistä. Äitini on niin kiintynyt äitiyteen, että en olisi ikinä uskonut hänen pystyvän luopumaan velvollisuuksistaan täytettyäni kahdeksantoista, vaikka olenkin aina ollut itsenäinen lapsi. Tästä hyvästä teosta kiitän häntä, sillä pakkomielteinen tavoitteeni elämässä on että pärjäisin täysin omillani, riippumattomana, itsenäisenä... Vailla minkäänlaista apua.

Enivei. Hyvää naistenpäivää kaikille pillun omaaville.