IRC-Galleria

Ensimmäinen leiri on venynyt jo yli puolen välin ja toistaiseksi luulen pärjänneeni jopa ihan hyvin. Vähän on välillä hakusessa vielä tämä homma ja toisinaan tekisi kauheasti mieli epäröidessäni sysätä vastuu jonkun muun niskaan. Aivan sama kuka ekana tulee vastaan. :D Mutta kyllä mä oikeesti nautin tästä hommasta. Tänään sain nähdä aivan korvaamattomia kirkkaita ilmeitä pienimpien tyttöjen kasvoilla kun he ensi kertaa pääsivät ylittämään minimaalisesti korotettuja puomeja sekä pienen pieniä esteitä. Se tuntui kyllä oikeasti tosi palkitsevalta... Ja oli hienoa katsella miten tytöt halailivat ja suukottelivat ratsastamiaan poneja, jotka urheasti olivat kantaneet pelokkaat lapset puomien yli. ^^

Odotan edelleen loppukesää ja tulevia leirejä innolla. Kunhan nää ekat viikot on ohi ja oon päässyt paremmin kiinni tähän hommaan, pystyn varmasti vielä paremmin nauttimaan lasten kokemista ilon ja onnistumisen hetkistä. Tänä iltana tulen varmasti vielä näkemään monta iloista kasvoa kun viemme tytöt "yömaastoon". Toisin sanoen he pääsevät ratsastamaan kakspäällä noin kilometrin mittaisen lenkin käyntiä taluttajan kanssa. Jännää tästä tekee se, että tytöt saavat mennä ilman satulaa ja teemme retken yhdentoista aikaan illalla, kun aurinko alkaa jo hiipua ja muu tienoo hiljenee täysin.

Vielä pitäisi tänä iltana pitää teoriatunti valjastamisesta ja hevosella ajamisesta sekä kierrättää tyttöjä kärryajelulla kentällä. Kivaa päästä ajamaan hevosella taas pitkästä aikaa, vaikkakin vain käytiä ja ravia joitakin kierroksia... Niin ja huomisen tunnit suunnittelen myös illemmalla ja jaan hevoset aamun tunteja varten. Maastoja ja koulutunteja luvassa huomenna. Pääsen itse vähän helpommalla, kun apuohjaaja vetää maastot... (:

Olen huomannut viime aikoina kiinnostuneeni paljon enemmän horoskoopeista, niiden merkityksistä ja vaikutuksista ihmisiin. Tutkin mielelläni horoskooppitutkijoiden kuvauksia ihmisten luonteista ja tavoista. Tässä eräältä sivulta löytämiäni kuvauksia häristä. Kas kummaa koin taas jälleen vastaavani enemmän kuvausta härkämiehestä kuin härkänaisesta, joten liitin miehistä kootun kuvauksen tähänkin. Voitte sitten lukiessanne vaihtaa mielessänne kaikki sukupuolta määrittävät sanat päinvastaisiksi... Niin ja omaksi huviksenihan minä tämänkin tänne ylös otin. Jos suinkin jaksatte tätä läpi lukea, niin kommentoikaa ihmeessä että onko meikäläinen nyt sitten tämänkaltainen kuin allaoleva kuvaus antaa ymmärtää. (:


HÄRKÄ 20.4.-20.5.

Hallitseva planeetta Venus.


NÄIN HÄRÄSTÄ SANOTAAN ALAN KIRJALLISUUDESSA:

Härkä on tähtikartan kärsivällisin merkki. Heidän luonteensa on järkkymätön ja periaatteissa pysyminen on kunnia-asia. Pitkäjänteinen ja sinnikäs Härkä rakastaa toimintaa, hän toimii heti eikä jää koskaan unelmoimaan. He pystyvät omistautumaan asioihin koko voimallaan, ja vievät minkä tahansa projektin loppuun asti.

Härät ovat taiteellisesti lahjakkaita, mutta eivät kuitenkaan liikaa häröileviä taitelijasieluja. Härän jalat ovat tiukasti maassa, yleensä polvia myöten.

Härät eivät vaadi paljoa ollakseen tyytyväisiä. Hekin haluavat rahaa, mutta eivät hankkiakseen materiaa vaan voidakseen suunnitella tulevaisuutta.

Härät rakastavat mukavuutta ja rentoutumista. He ovat hyviä kokkeja ja osaavat myös valita oikeat viinit. Härillä on paljon ystäviä heidän leppoisan luonteensa ansiosta. Heitä saa ärsyttää kauan ennen kuin he hermostuvat, mutta kun rajan yli mennään, antavat Härät harvoin anteeksi.

Härät ovat luonteeltaan tyyniä ja tasapainoisia. He mietiskelevät paljon ja ovat aistillisuudessaan herkkiä. Turvallisuuden tunne on Härille tärkein, ja sen eteen he ovat valmiita tekemään paljon töitä.

Härät ovat lempeitä ja rakastavia, ja siksi he ovat hyviä äitejä ja isiä. Perheensä eteen Härkä tekee mitä tahansa. Mukautuva ja vastaanottavainen Härkä on tähtikartan potentiaalisin pitkäaikainen parisuhdekumppani.

Ja sitten totuusÂ…


HÄRKÄMIES:

Härkämies on leppoisa ja reilu ”kaikkien kaveri”. Hän haluaa auttaa jok’ikistä tielle osuvaa, jopa rasittavuuksiin saakka. Omia ongelmiaan Härkämiehet harvoin selvittävät. Päälle päin he vakuuttavat kaiken olevan hyvin, ja samalla peittävät ongelmiaan yhä syvemmälle. Se voi tehdä Härkämiehestä jopa hauskan, koska huumori on helppo tapa väistää ongelmia.

Härkämiehet ovat herkkiä ja siksi alttiita monille vaikutteilla. He antavat muiden vaikuttaa liikaakin omiin mielipiteisiinsä. Muut päättävät Härkämiesten asioista, koska he itse ovat huonoja päätöksentekijöitä. Omia tarpeitaan he eivät kuuntele niin paljon kuin pitäisi.

Härkämiesten talous on usein sekaisin. Raha-asiat ovat rempallaan ja velkaa kertyy helposti.

Härkämiehet kaipaavat Härkänaisten tapaan syvää kumppanuutta. Perusvirheen Härät tekevät uskoessaan kumppanin piilevään syvyyteen, mikä ei kuitenkaan koskaan tule esille. Härät ovat parisuhteissa usein epäonnisia juuri sinisilmäisyytensä vuoksi.

Härkämiehet avioituvat mielellään, mutta saattavat pilata kaiken olemalla liian mustasukkaisia ja omistuksenhaluisia. Epäonnistumisten myötä heistä saattaa tulla elämälle katkeria. Liitossa Härkämiehet ovat erittäin luotettavia.

Herkkätunteinen Härkämies kerää ympärilleen paljon naispuolisia ystäviä. He ymmärtävät naisen sielua. Tämä runopoikamaisuus voi ärsyttää muita miehiä. Härkää ymmärtää täysin vain toinen Härkä.


HÄRKÄ SÄNGYSSÄ:

Härät ovat intohimoisia. He jaksavat rakastella pitkään, ja kokevat toisen osapuolen nautinnon tärkeämmäksi kuin omansa. Härät kokevat rakastelun kaikilla aisteillaan. He ovat kokeilunhaluisia ja nauttivat myös verbaliikasta sängyssä. Härät syttyvät nopeasti. Hellyys on heille seksin lisäksi myös tärkeää. Herkkä Härkä loukkaantuu helposti, myös sängyssä.




http://plaza.fi/ellit/kristallipallo/horoskooppimerkit/horoskoopit-harka

LEIRITILASTOT
keskimäärin päivässä:

- 6 kuppia kahvia
- vähintään yksi haava omaan ihoon
- yksi hevosen selästä pudonnut leirilapsi
- yksi karannut hevonen
- noin 4-6 uutta hyttysenpuremaa

Tämän toisen leiripäivän ensimmäiset ratsastustunnit ovat takana. Sain itselle vähän rauhallisemman aamun, kun apulaisohjaaja Asta käytti kaksi ryhmää maastossa. Itse pidin yhdelle ryhmälle puomitunnin kentällä. Kenttä on ihan tajuttoman kuiva ja pölyää niin kamalasti, että joka ikinen ruumiinaukko uhkaa tukkeutua lopullisesti. Iltapäivällä pitäisi pitää vielä pari puomituntia ja kolmas ryhmä käy sitten maastossa vuorostaan.

Tänä iltana oisi tarkoitus paistella leirilasten kanssa muurinpohjalettuja tuossa pihalla. Varmasti tulee ihan kiva illanvietto... Nyt aamupäivästä kun olen ehtinyt, olen järkyttänyt lapsosia (tai en tiedä ovatko järkkyneet, mutta kuitenkin) soittamalla pikku mökissäni No Shamen, Disturbedin ja Verson levyjä. Tai kai ne osaavat tämän näköiseltä opettajalta raskaampaa musiikkimakua odottaakin, en tiedä. Huomenissa olisi tarkoitus pitää sitten ensimmäisiä estetunteja, saa nähdä mitä niistä tulee...

Toistaiseksi ei vieläkään ole kukaan kuollut, joten teen varmasti opettajan toimessani ainakin jotain oikein! :D

Matkustat todennäköisesti menneisyyteen romanttisella ja mahdollisesti tiedostamattomalla tavalla - ehkä unelmoit ex-rakkaastasi illalla. Sinulla on vielä jotakin henkisesti selvittämättä, ja selvität sen nyt.

Hymysi on täydellinen onnistuneen viikonlopun jälkeen. Nyt voit huokaista helpotuksesta, keskity ihan vain tähän päivään, anna tulevaisuudenkin olla.

Kaikki asiat eivät mene niin kun olit suunnitellut. Älä jää miettimään sitä liikaa. Tärkeämpää on antaa kesämielen vallata sydänalasi.

Ensimmäinen päivä alkaa pikku hiljaa olla pulkassa. Koettelemus on ollut tämäkin, mutta nyt on vaikein ohi. Tämän päivän päätteeksi osaan jo kaikkien leiriläisten nimet ulkoa ja tiedän suurin piirtein millainen kunkin ratsastustaso on. Näin ollen huomisen päivän tunnit on jo paljon helpompi suunnitella etukäteen. Aamulla jännitti ihan sikana lähteä pitämään tunteja vieraille lapsille vierailla hevosilla. Totta helvetissä ensimmäisen tunnin aikana putosi yksi tyttö ja kesken toisen tunnin yksi hevonen heitti itsensä makuulle, hyvä ettei tyttö jäänyt alle... Kolmas tunti oli onneksi varsin onnistunut ja sain siitä rohkeutta iltapäivää varten. Ruokailun ja pikaisen teoriatuokion jälkeen olivat vuorossa toiset kolme tuntia paahtavan kuuman auringon alla ja tajuttoman pölyävällä hiekkakentällä. Join noin puoli litraa vettä kolmessa tunnissa ja silti kurkku oli kuiva ku mikä. Pakko on päästä myöhemmin suihkuun, ettei iho tukkeudu hiekkapölystä ihan kokonaan... Oottakaa vaan kaverit siellä Satakunnassa ku tuun kesän lopussa takaisin. Oon ruskee ku etelänmatkalainen, täällä ei voi ruskettumiselta välttyä!

Iltapäivän tuntien jälkeen päästiin taas pöperöimään. Kyllä meistä pietään hyvää huolta, kun ruokaakin saadaan neljästi päivässä. (: Päivällisen jälkeen pidettiin leirikaste tytöille ja käytettiin niitä parin hevosen kanssa järvellä. Olivat lapsoset ihan innoissaan kun saivat pienet kierrokset kahlata rantavedessä hevosten selässä. Itsellekin tuli hyvä mieli kun katseli vierestä niiden intoa ja iloa. ^^

Nytten ois sitten vielä eessä huomisen päivän tuntisuunnitelmat sekä hevosjaot ja loppuviikon suunnittelua myös. Laitoin kahvia tulemaan pienellä keittimelläni ja rupean tästä musiikin soidessa pohtimaan mitä sitä huomenna lapsosilla teettäisi... Luojan kiitos mulla on tää tietokone käytössä, niin pystyn purkamaan fiiliksiäni tänne nettiin sekä tietysti pitämään yhteyttä ystäviin. Mikäs sen parempaa kuin vapaailtoina jutella netin välityksellä kavereiden kanssa. Kovin on tässä tullut jo Timon kanssa juoruiltua ja Riksan, Heidin, Saijan, AB:n, Tonan ja muutaman muunkin kanssa olen saanut kuulumisia vaihdeltua. Tämä läppäri kyllä oikeesti pelastaa mun kesän ja lievittää koti-ikävää. (:

Saavuin eilen yöllä vähän ennen kahtatoista Alajärvelle uuteen kesätyöpaikkaani. Majoituin siinä illan mittaan pieneen mökkiini tallin nurkalle ja kävin nukkumaan pikku hiljaa. Eilinen päivä oli mitä mainioin. Aamulla heräsin kotoa Timon kanssa, joka oli päätynyt iloisen ryyppyillan päätteeksi mun lattialleni nukkumaan. Keiteltiin kahvit ja kerättiin itsemme yrittäen herätä aurinkoiseen päivään. Jonkin ajan kuluttua mä heitin sitten Timon kotiinsa ja palasin omalle kämpälle siivoilemaan viimisiä nurkkia.

Siinä sitte ku olin putsaillu paikkoja ja fiksaillu vähän autoakin alkoi mieleni tehdä Metalliaurinkoon. Olin jo koko päivän pohtinut, että käynkö vai enkö käy katsomassa poikien keikkaa siellä. Rahaa ei ihan kauheasti ollut ja tiesin että se myöhästyttäisi sitten mun lähtöänikin, mutta kyllä halut sitten voitti järjen taas ja päädyin Harjavaltaan juuri parahiksi kuulemaan Crucial Inchin setin kolme viimestä biisiä. Olihan mun nyt tottakai pakko vähän osoittaa kannustusta mein pojille ja ilmaantua keikalle hinnalla millä hyvänsä. Kun pojat olivat soittaneet, mä siinä hengailin niiden kanssa ja myöskin muutaman koulumme muun jätkän kanssa, jotka olivat kuvaamassa koko tapahtumaa. Katselin poikien kanssa vielä yhden bändin ja hyvästelin ne sitten. Lähdin talsimaan kohti autoa. Mulla oli vielä pakkausurakka edessä kotona. Puolivälissä parkkikenttää kuulin kuinka joku huusi mun nimeäni. Hetken epäröityäni yritin paikallistaa äänen lähteen ja bongasin hahmon istumasta kentän laidalta. Siristin silmiäni aurinkoa vasten tunnistaakseni huutelijan. Ei helvetti, sehän oli Riksa! Juoksin Rikun luo ja tivasin että vittuako se täällä yksinään istuskeli. Se kertoi tulleensa fiilistelemään hc-musaa kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Odotteli kuulemma muutamaa kaveriaan saapuvaksi myös paikalle ja suunnitteli kolehdin keräämistä lippurahoja tai junamatkaa varten. Mä avustin köyhää ystävää ja lahjoitin sille neljä euroa. (:

Juttelin siinä Riksan kanssa sitten jonkin aikaa ja sain kunnolla hyvästeltyäkin rakkaan ystäväni. Hieman ehkä vastahakoisesti lähdin viimein autolle ja ajelemaan kotia päin. Kotiin päästyäni pakkailin kamat, hyvästelin naapurit ja pari muuta ystävää, heitin avaimen poies kiinteistönhuoltomiehelle ja käänsin auton nokan kohti Pohjanmaata. Matkalla kävin Porissa Hesbugerista hakemassa drive-in kaistalta kana-aterian matkaevääksi ja sitä siinä sitten mussutin samalla kun ajoin etiäpäin. Matkan aikana kerkesin useemman CD:n soittaa läpi. Tässä oli ajomatkani levylista:
Faith No More - Best of
Uniklubi - Kiertää kehää
Uniklubi - Luotisade
The Used - Lies For The Liars
Verso - From Wings To Bare Bones

Onnistuin ajamaan koko matkan pysähtymättä kertaakaan, mikä oli hyvä koska lähtöni oli venynyt aivan liian myöhäiseen iltaan. Olin perillä Alajärvellä tosiaan vasta vähän vaille puolenyön... Henkkakin siinä sitten soitti mulle joskus puoli yhden aikaan yöllä. Ihmettelin että mitä helvettiä, mutta oishan se pitäny taas arvata ettei se muista mun lähteneen ja kaipasi taas jotain apuva. :D Kyytiähän se sitten kysy poies Metalliauringosta, Harjavallasta. Pahoittelin etten voi Pohjanmaalta käsin autella ja juttelin jotain niitä näitä siinä muutenkin. Sovittiin, että ilmottelen kun oon tulossa täältä Poriin päin käymään ja sitte mennään taas porukalla ryyppäämään. Jos mun jotain mestaa Porissa tulee ikävä niin Baarikaappia! Se on mulle kuin toinen koti, vaikken tarvittavan usein siellä pääsekään istuskelemaan. Siellä mun sieluni lepää ja mä viihdyn aina vaikka oisin yksin selvin päin siellä istuskelemassa. :D

Tämä päivä alkoi aivan mahtavasti. Nousin ylös joskus puolen yhdentoista aikaan. Ensi töikseni avustin tallityttöjä sekä tallin omistajaa jakamaan vettä laitumille. Näin siinä samalla vähän taas näitä maisemia, missä tullaan kesän aikana liikkumaan. Avustin hevosten vientiä laitumelle sekä ratsastin yhden lämpöisen ruunan tuossa iltapäivästä. Oli ihan perkeleen kuuma päivä ja meinasin kuolla suuren liikuntasuoritukseni ansiosta, mutta olipa taas kiva pitkästä aikaa ratsastaa. (:
Siinä iltapäivällä sitten alkoi pikku hiljaa valua ensimmäisiä leiriläisiä tallille ja minä niitä apulaisteni kanssa otin vastaan. Ohjastettiin lapsukaisia oikeisiin huoneisiin majoittumaan ja kerrottiin jotain yleisiä asioita muutenkin. Ilta meni oikeestaan siinä päivystäessä. Kahdeksalta käytiin iltapalalla, jonka jälkeen keräsin leirilapset kasaan ja kävimme hieman sääntöjä sekä käytännön asioita läpi. Jaettiin leirihoitsut ja käytiin huomisen päivän aikataulu läpi. Nyt sitten olen istunut jo pari tuntia koneella kahvia juoden. Datailen facebookissa jutustellen Satakuntaan jääneiden ystävien kanssa sekä yritän raapustella paperille ratsastusryhmiä, hevosjakoa huomisen tunneille sekä jonkinlaisia tuntisuunnitelmia. Saa nähä mitä huominen päivä tuo tullessaan, mutta ainakin tän päivän pohjalta on tosi positiivinen fiilis enkä malta oottaa, että pääsen tositoimiin. (:

Ei piru että oli aivan loistava viikonvaihde. Eilen päivällä tunsin oloni suhteellisen laiskaksi. Olin saanut AB:n koneen lainaan ja datasin vain netissä. Autojen renkaat olisi tarvinnut vaihtaa, mutten millään olisi jaksanut. Niinpä sain Timon onneksi värvättyä tähän hommaan. :D Katselin vierestä, vittuilin leikkisästi ja naureskelin kun Timo väänsi kiristämiäni pultteja kovalla ähinällä auki... Urakan loppusuoralla Karikin paukahti pihaan, oltiin aateltu lähteä Riksan ja Jannen luo kahville. Timo puhdisti työssä likaantuneet kätösensä vessassa ja sitten mentiin.

Riksalla ja Jannella taidettiin viipyä tunti parikin. Juotiin kahvia verkalleen, tupakoitiin ihanalla lasitetulla parvekkeella, puhuttiin paskaa ja katseltiin videoita netistä. Sitte päätettii lähteä Nakkilaan porukalla viettämään iltaa. Riksa ja Janne olivat hieman epäileväisiä, mitä illasta mahtaisi tulla, mutta helvetin hauskaahan me saatiin aikaiseksi. Ilta ja yö menivät mukavasti musiikkia kuunnellen ja laulellen. Vittu että me muuten joikattiin täällä oikein sydämiemme kyllyydestä! :D Anteeksi vaan naapurit, kaikki te jotka talossa satuitte paikalla olemaan.
Illan aikana tuli myös tanssahdeltua ympäri kämppää ja Riksa soitteli viisikielistä sähkökitaraani. Siitä on siis yksi kieli poikki enkä ole jaksanut laiskana niitä vaihtaa uusiin...

Keskellä yötä Janne onnistui rikkomaan yhden laseistani keittiöön ja oli raukka kauhean pahoillaan, vaikka kuinka yritin sanoa että ilmaisia olivat, ei niiden niin väliä. Siivosin lasinsirpaleet pois ja luulin saaneeni kaikki roskakoriin asti, mutta ähäkutti! Matolle oli lentänyt yksi iso palanen, jota en ollut huomannut ja tottakai sain sen omaan jalkapohjaani. Tuli aika kivan kokoinen reikä, joka valutti verta ympäri kämppää. Vietin jonkin tovin vessan puolella valuttaen haavaani kylmää vettä ja painaen sitä saadakseni verenvuodon tyrehdytettyä.

Jossain kohtaa aamuyöstä Timo ja Janne sammuivat kukin omille paikoilleen; Janne patjalle lattialle ja Timo sohvalle. Minä, Kari ja Riksa valvottiin koko yö paskaa puhuen ja musiikkia kuunnellen. Seitsemältä aamulla kerättiin tyhjät pullot kauppaan vietäviksi ja käytiin ostamassa kaksi pakettia makkaraa. Poltettavaa tavaraa löytyi kämpästä ja pihalta ja saatiin grilli kuumaksi. Keittiön puolelta olin ottanut poltettavaksi aikakausilehden, jonka kanteen oli valunut melko reilusti verta jalkaani saamastani haavasta. Poltimme verisen kannen notskissa ja Riksa uhosi että nyt me uhrattiin mun vereni pallogrillille. Tuntui hyvältä. :D Syötiin makkarat kolmeen pekkaan kun tänään töihin menevää Jannea ei hennottu herättää ja Timo valitti ettei tykkää makkarasta.
Grillailun lomassa ja sen päätteeksi kuunneltiin Riksan suosittelemaa kesäräppiä AB:n koneen avulla netistä ja joitain muitakin hyviä kesäbiisejä ja fiilisteltiin oikeen kunnolla. Kari oli nössö ja painui "lepäämään" jossain siinä kymmenen jälkeen ja me jatkettiin Riksan kanssa. Sain oikein viihdyttävän breakdance-esityksen tuossa Saanin tuskaisen kovilla ja karheilla kivilaatoilla, hienon näköistä katseltavaa kyllä oli. (:

Yhdentoista pintaan Janne herätyskello paukahti soimaan ja me Riksan kanssa revittiin ihmisiä ylös makuusijoiltaan. Heitin pojat Poriin ja palasin tarkistamaan Timon vointia. Väsynyt, pääkipuinen Timo löytyi tuttuun tapaan tietokoneen ääreltä sohvalta. Se valitteli oloaan hetken ja painui sitten mun sänkyyni nukkumaan. Mä jäin dataamaan ja odottelemaan AB:tä, joka oli ilmoittanut tulevansa käymään ja enkelinä tarjosi pientä piristystä tulevaan tylsään makaroniateriaani. :D <3

Useammilla ihmisillä tulisi olla enemmän elämäniloa. Intoa, intohimoa ja energiaa. Uskallusta tehdä asioita, joista he pitävät. Liian monet pelkäävät nolaavansa itsensä ja sen vuoksi he pelkäävät näyttää todellisen luonteensa. Rakastan ja arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat olla oma itsensä ja tehdä asioita, jotka heidän mielestään ovat kivoja. Aivan sama mitä muut ihmiset tai yhteiskunta ja säännöt siihen sanovat.

Saarnaan aina, että kaikki on kiinni omasta päästä. Ihminen pystyy mihin vain jos uskoo tarpeeksi. Sinä itse ole kykeneväinen tekemään elämästäsi ja itsestäsi juuri sitä mitä haluat. Ihan mitä tahansa! Työtä se vaatii, en sitä sano. Ei kukaan pysty saavuttamaan mitään pelkällä ajatuksen voimalla. Mutta asennoitumalla, kunnianhimolla ja suurella halulla saavuttaa päämääränsä ihminen virittää itsensä, on valmis tekemään töitä ja lopulta saavuttaa haaveensa.

Minä elän unelmaani ja ennen kaikkea saan kiittää siitä itseäni. Perheeni ja ystäväni ovat myös näytelleet tärkeää osaa prosessissa rohkaistessaan ja tukiessaan minua, mutta pohjimmiltaan kaikki on kuitenkin lähtenyt minusta itsestäni. Minä pystyn mihin vain, enkä tarvitse siihen mitään muuta kuin vapaan ja vahvan mieleni.

Elämä on mielenhallintaa. Elämä on uskallusta. Elämä on upeaa!

Kuinka löytäisin vielä eiliseen,
sinun kanssasi samaan vuoteeseen
aivan niin kuin ennenkin.
Miten paljon on matkaa huomiseen,
jos en sitä kanssas kuljekkaan
aivan niin kuin silloinkin.
Taas kun tunnit alkaa.

Kuvastasi uneen sinä elät vieläkin,
minulle ja niin uneen,
olet minun vieläkin.
Me olemme niin kuin kuuluikin.

Sinun varjosi joka puolella
seuraat hiljaa mun joka askelta.
Muistutat mua siitä että
olet niin kaukana.
Miten löydän nyt siihen pisteeseen
että löytäisin sut uudelleen
että jatkaisin sun kanssas huomiseen.
Taas kun tunnit alkaa.

Kuvastasi uneen sinä elät vieläkin,
minulle ja niin uneen,
olet minun vieläkin.
Me olemme niin kuin kuuluikin.

Sometimes I feel like my own mind is trying to brake me apart. It's like it has an imagination of it's own that I can not control and it's making everything seem so much more complicated than it really is. Sometimes I get caught by it and I find myself getting hopeless and sad about things that my subconsciousness has puzzled together. Most of the times I feel completely lost 'cause I have no idea what to think about those imaginary puzzles. I don't know if I should count on them or not. After a while I won't be able to know what to believe anymore.

That's when the panic attacks kick in. I feel like I can't breathe and I just want to run away from the situation and my own thoughts. But I can't do it without air.If I manage to control myself for a while and breathe in couple of times, I will be able to realise that my mind is making this all up just to break me. I'll hesitate for a while and then start questioning everything my mind is telling me to believe.

By now I have made a note to myself that my own mind is my biggest enemy. And I'm afraid. I'm afraid 'cause I'm not sure if I can control me, myself and I. But by knowing all this, I believe I am already heading towards complete mental healing. And the best part is that I have some beloved friends who are willing to pick me up along the way as many times as I need them to. You guys know who you are and I want you to know that I love you from the bottom of my heart!