IRC-Galleria

Mun kohtaloni tässä elämässä on olla laastari.

Mä olen se olkapää, jota vasten ihmiset tulevat itkemään ja olen se järjen ääni, joka lohduttaa tai ainakin kovin yrittää. Ei siinä mitään, mä olen mielelläni avuksi ja olenkin niin lempeä luonteeltani, etten pystyisi yhtäkään itkevää sielua käännyttämään pois oveltani. Joskus vain tuntuu siltä, ettei musta siltikään ole mitään hyötyä. Etten mä pysty tekemään mitään muuta kuin kuuntelemaan vuodatuksia hiljaisena sanomatta asiaan juuta tai jaata. Kaiken lisäksi musta usein tuntuu että jään kahden tulen väliin enkä voi asialle yhtään mitään.

On hienoa huomata ihmisten luottavan minuun. On hienoa tietää omaavansa sen pienen kuuntelemisen lahjan. Toisinaan kuitenkin tuntuu turhauttavalta ja ylivoimaiseltakin jakaa muiden ongelmia kun omissakin tuntuisi olevan tarpeeksi pohdittavaa.

Olen rehellinen ja uskollinen. Sanon aina, että tiedän mitkä asiat eivät kuulu minulle ja mitkä eivät kuulu muille. Säilytän sisälläni niin montaa synkkää salaisuutta, elämäntarinaa ja kohtaloa, ettette uskoisikaan vaikka kertoisin. Siihen voitte luottaa, että sisälläni ne säilyvätkin.

Tuli tänään ihan kummallinen olo kun heräsin porukoiden lattialta patjan päältä. Edellinen yö vietettiin Porissa Riksan ja Jannen uuessa kämpässä ja outoa oli sieltäkin kömpiä ylös kun on tottunut omassa matalassa majassa asustelemaan. Oli kiva tulla tänne jumalan selän taa perhettä moikkaamaan, mutta kyllä on kiva tänään lähteä takaisin kotiinkin. Tuntuu kuin ois miljoona asiaa kesken siellä ja tuhansia ajatuksia mulla onkin tässä nyt vuorokauden verran päässäni pörrännytkin. Tarttis päästä yksin jonnee istumaan ja pohtimaan. Yhden ystävän kanssa voisi kerrallaan puhua ja setviä ajatuksiaan. Tuntuupi, että jos tästä taas pidempään kestää, niin miun pieni pää sekoaa jälleen. Kait se täst... Liikaa asioita tapahtuu yhtä aikaa. Miksi taas minä? :D

Olen tässä muutamana päivänä jutellut vanhan koulukaverini kanssa Facebookissa. En ole kyseistä tyttöä tavannut ainakaan kuuteen vuoteen, vaikka olimme joskus ala-asteella hyviäkin ystäviä. Nyt ollaan sitten monen vuoden juonenkäänteet ja tapahtumat vaihdeltu ja ihmetelty kuinka paljon sitä ehtii puolivuosikymmenessä muuttuakaan. Vanha ystäväni kehui myönteistä elämänasennettani sekä onnitteli siitä, että olen päässyt elämässäni hienosti eteenpäin juuri siihen suuntaan kuin aina halusinkin. Teen juuri sitä mitä haluan ja olen matkani varrella saanut paljon hyviä ystäviä. Nämä keskustelut ovat avanneet silmäni siihen tosiasiaan, että mullahan menee ihan helvetin hyvin!

Arvostan ihmisissä avoimuutta, rehellisyyttä ja uskollisuutta. Avuliaisuus sekä toisten huomioon ottaminen ja arvostaminen ovat myös hienoja piirteitä. Hienoa on myös se, että olen nähnyt vilauksia näistä ominaisuuksista monissa ystävissäni viime aikoina. Olen saanut kokea lähietäisyydeltä kuinka helvetin hienoja ihmisiä he ovat. Arvostan ja rakastan ystäviäni käsittämättömän paljon ja tekisin monen hyväksi aivan mitä tahansa. Olen sitä mieltä, että useat ystävistäni ovat ansainneet maailmassa kaiken hyvän ja toivon todella, että he saavat osansa siitä. Uskaltaisinpa vielä sanoakin nämä sanat osalle ystävistäni päin naamaa...

Niin kaukana oot minusta
olen rikki kuin
lasi lyöty raudalla
Sä et tajua kuinka vituttaa

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Yöt mietin miks sä meet
tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

Ja pyörä pyörii taas
en voi unohtaa
Vaikka koitan haavojani
parantaa
Ne aukeaa aina uudestaan

Kyyneleet mun silmiäni väsyttää
viilenee ja hengitys höyryää

Nyt mietin miks sä meet
Tuska viiltää
miksi tunnen sen

Huone täynnä kylmää
kun et oo mun luonani
Ilma on kylmää
kun et hengitä iholleni
Niin helvetin kylmää
kun et oo mun kanssani
Liian kylmää
kun en tunne lämpöäsi

Rakastan kevättä. Rakastan auringonpaistetta. Ensimmäisiä lämpimiä päiviä sekä uutta vihreää ruohoa ja ensimmäisiä kukkasia, jotka pistävät päänsä esiin rankan talven jälkeen. Kylvetään nyt vittu sitten kaikki kliseet! Luonto herää henkiin ja ihmisetkin siinä samalla piristyvät.

Viimeiset viikot on olleet aivan loistavia. Olen viettänyt mahtavia hetkiä ystävieni kanssa ja oppinut jälleen paljon itsestäni. Mulla on aivan loistava olo, leijun pilvissä ja oman pienen pääni sisällä rakastan kaikkea eteentulevaa. Hölmö olen juu.


Ja elo on niin kuin kilo kirsikoita
Niitä hetkiä ei pysty unohtaan
Noita onnentunteen pikku pipanoita
Joita silloin tällöin etees tipahtaa
~ KLAMYDIA - KILO KIRSIKOITA

En saa enkä ehkä tahdokaan
Sinua tai ketään sinun kaltaista
Kertomaan kuinka pitää elää
Vitut teidän neuvoista

Kasvaa paine liian suureksi
Ja kaiken tämän keskellä tulen hulluksi
Hulluuden vaihtaisin suudelmaan
Vaihtaisin sen mihin vaan

En tahdo olla samanlainen niin kuin kaikki muut

EN TAHDO OLLA SAMANLAINEN NIIN KUIN KAIKKI MUUT

Sinäkin...

Jeij, taas on uusia kuvia hakattuna ihoon. :P
Kävin eilen Mikko-pojan luona kyläilemässä ja sain tekstiä tuohon oikeaan kätöseen sekä pienen f-kirjaimen polvitaipeeseen. F tulee sanasta freedom, tunnuslauseestani "fac ut vivas", joka on latinaa ja tarkoittaa "hanki elämä" sekä ihan puhtaasti rakkaimman ystäväni sekä elämäni tärkeimmän ihmisen nimestä. Suurin mahdollinen kunnianosoitus sinulle, Freddy. <3
Matkasin eilen sitten vielä iltaa myöten Somerolle porukoiden luokse kylään. Olin joskus kymmeneltä illalla täällä perillä. Arvatkaa vaan alkoiki heti taas kauhea moittiminen ja urputus kun otin tatuointien päältä suojakelmut pois ja rupesin pesemään niitä keittiön lavuaarissa... Miksi helvetissä vanhempani eivät voi ymmärtää kun sanon olevani 20-vuotias ja eläväni elämääni vain itseäni varten. Hittojako niitä kiinnostaa mitä mä itselleni teen ja vittujako ne siitä käy valittamaan. Tämä on jo neljäs vuosi kun asun omillani ja hoidan itse oman talouteni eivätkä ne siltikään osaa päästää irti! Helvetti että mulla menee hermo tähän. Luojan kiitos pääsen kesäksi Pohjanmaalle, kauas pois. Ei tarvitse sitten näitäkään täällä kuunnella ja katsella.

Tuli eilen illalla siinä turhan sättimisen keskellä ihan sellainen olo, että vitut teistä. Meinasin jo pakata laukut takaisin autoon ja ajaa kotiin Nakkilaan. Kyllä, Nakkila on mun koti. Ainakin enemmän kuin mikään muu paikka on mulle koskaan ollut. Vihdoin mulla on sellainen olo, että kuulun jonnekin ja vihdoinkin mulla on sellainen olo, että mulla on oikeita ystäviä, joihin voin luottaa. Vihdoinkin mulla on hyvä olla jossain.

Iloisempia aiheita: lähden tänään tapaamaan tuttavaperhettä Loimaalle. Ihana tavata vanhoja tuttuja ja ystäviä kun täällä entisessä kotopuolessa käy. Perjantaina matkani jatkuu Alajärvelle, missä vietän pääsiäisen.

Eipä tullut eilisestä eilen kauheasti kirjoiteltua, vaikka ajatuksena olikin. Mieleni harhautui jälleen muille poluille ja lanka katkesi lopulta.
Joop, käytiin sitten eilen tyttöjen kanssa Porissa vähän kiertelemässä kauppoja. Mun oli ensin tarkoitus mennä yksin, sitten pyysin Karia mukaan ja lopulta Mari ja AB:kin olivat messissä. Mentiin Poriin ja olin sopinut tapaavani Riksankin pikaiseen, joten käväisin sen kanssa Hunussa kahvilla. Sen jälkeen kierreltiin tyttöjen kanssa kauppoja ja mä löysin tarpeellisten kengännauhojen lisäksi 5 euron t-paidan. Tavattiin Heidi ja Miikkakin. Mari lähti etukäteen Heidin kyydissä Nakkilaan ja me jäätiin Karin ja AB:n kanssa Poriin. Käytiin piipahtamassa AB:n isän luona ja sen jälkeen suunnattiin Mikon luo kahville. Timo oli siellä ottamassa tatuointia. Ai että on hienoa nähdä kun iso mies itkee. :D

Palailtiin Nakkilaan ja menin kauppatielle laulelemaan Singstaria tyttöjen ja virolaisen vaihto-oppilaamme Patrikin kanssa. Uniklubin Huomenna soi taas lujaa ja moni muukin biisi. Kivaa oli. Lähdin siitä sitten ajoissa kotiin nukkumaan.

Tänään oli vittumainen päivä koulussa, kun suunnitelmat hajosivat palasiksi ja olin kymmeneen mennessä valmis ampumaan jonkun, ihan kenet tahansa. Asia onneksi korjaantui ihan kivoilla englanninkielen tunneilla, jotka jatkuukin sitten maanantaina.

Jeps, oli tarkoitus tänä viikonloppuna mennä vierailemaan vanhempien luona Somerolla, mutten sitten menekään. Jää ensi viikonloppuun. Tänä iltana siis suunnataan baariin Annin, Henkan, Karmenin, Patrikin ja Jaanin kanssa. Riksakin kai mahdollisesti piipahtaa siinä jossain välissä, en tie. Toivottavasti saadaan taas kiva ilta aikaiseksi. Huominen menee makoillessa ja kattoon syljeskellessä. :/