IRC-Galleria

1. Avaa paint.
2. Piirrä siihen peikko, itsesi(prinsessana,haltijana tai keijuna), lintu ja puu. mutta, et saa kumittaa kuvasta mitään
3. Lisää piirrustus päiväkirjaasi ja haasta 5 kaveriasi mukaan.

haastan:

samitheberber
togepi
Afrodite_
car-ita
apinaa`

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1629920

"Älä juo Shellin lasinpesunestettä

Myrkytystietokeskus varoittaa, ettei Shellin sinistä lasinpesunestetiivistettä pidä missään tapauksessa juoda."


Hmm. Ystävällinen kehotus.

1) CRACK open your briefcase or handbag, peer Inside and ask “Got enough air in there?”

2) STAND silent and motionless in the corner facing the wall without getting off.

3) WHEN arriving at your floor, grunt and strain to yank the doors open, then act as if youÂ’re embarrassed when they open themselves.

4) GREET everyone with a warm handshake and ask him or her to call you Admiral.

5) MEOW occasionally.

6) STARE At another passenger for a while. Then announce in horror: “You’re one of THEM” - and back away slowly

7) SAY -DING at each floor.

8) SAY “I wonder what all these do?” And push all the red buttons.

9) MAKE explosion noises when anyone presses a button.

10) STARE, grinning at another passenger for a while, then announce: “I have new socks on.”

11) WHEN the elevator is silent, look around and ask: “Is that your beeper?”

12) TRY to make personal calls on the emergency phone.

13) DRAW a little square on the floor with chalk and announce to the other passengers: “This is my personal space.”

14) WHEN thereÂ’s only one other person in the elevator, tap them on the shoulder, then pretend it wasnÂ’t you.

15) PUSH the buttons and pretend they give you a shock. Smile, and go back for more.

16) ASK if you can push the button for other people but push the wrong ones.

17) HOLD the doors open and say youÂ’re waiting for your friend. After a while, let the doors close
and say “Hi Greg, How’s your day been?”

18) DROP a pen and wail until someone reaches to help pick it up, then scream: “That’s mine!”

19) BRING a camera and take pictures of everyone in the lift.

20) PRETEND youÂ’re a flight attendant and review emergency procedures and exits with the
Passengers.

21) SWAT at flies that donÂ’t exist.

22) CALL out “Group hug” then enforce it.

Ajelimme kaverini Alicedin kanssa Lohjan suunnalta iltalenkiltä pois ja olin aikeissa heittää hemmon kotiinsa. Ajattelin kääntää auton kujan päässä olevalla kääntöpaikalla, mutta renkaat survoivat itsensä lumeen niin, että ne vain pyörivät tyhjää ja moottori ulvoi. Noh, yrittelin siinä peruutella ja painaa eteenpäin ja kääntää renkaita jne. Ei mitään! Aliced kävi käsivarret kirskahdellen työntämässä keulasta ja minäkin, auton vapaalle vaihdettuani, suunnistin kohti ajovaloja. Eipä siitä kuitenkaan mitään mainittavaa etua ollut... Mieleen tupsahti, että eikös yhdestä leffaillasta jäänyt takapaksiin samitheberberin pizzalaatikko. Sitähän vois kokeilla. Niin se sitte laitettiin etupyörän alle ja rytyytettiin moottoria uudemman kerran. Ehei, meteli vaan yltyi.

Kokeilimme sitten vielä kerran käännellä renkaita ja peruuttaa ja ajaa eteenpäin. Yhtäkkiä tajusin, että renkaat nousevat joka kaasutuksella vähän kuin ylämäkeen. Siinä sitten kuningashuomion tehneenä keinuttelin autoa eestaas, kuin lapsi keinuhevosta. Lopulta, kerättyään tarpeeksi momenttia, auto pyllähti pois lumesta.

Tuli voittajafiilis.

---

25.01.2009 12:04 <Reinomaker> MacGyverhan olisi rakentanut varoituskolmiosta, pizzalaatikosta, kuulakärkikynästä, lämppärin johdosta ja parkkikiekosta vinssin, jolla auton olisi saanut hinattua pois pälkähästä.

Aattelinpa tässä avautua vähäisen...

Kattelin Venäjä-Suomi -matsin Jounin (Aliced), Villen (vauhke) ja Juhiksen (ei galtsus, ei nicki siis, vaan ei oikeesti galtsus) kans, ja täytyy sanoo, et kyl oli aika shittiä se matsinpoikanen. Ei se Suomi oikeen paikkoja handlannut ja Venäjä pääs tykittämään.

Paitsi, että oikeesti ei päässyt. Vaan Suomi lahjoitti kolme maalia Venäjän pojille. Kolmaskin maali tosiaan oli own goal eli OG, niin kuin taululla kahteen kertaan luki. Eli Arshavin, haist' home. Se oli Suomen maali. Turhaan rimpuilette. Numero 12 napsautti jalallaan suunnanmuutoksen Arshavinin vetoon. Ei sitä käy kieltäminen, kun katsoo kameran kuvat läpi. Että sellaista. Mutta Suomi teki kolme maalia, se on tärkeintä.

Olin tässä Alicedin kanssa myös yökerhossa, eli hauskaa tuli pidettyä. Nyt on jokseenkin sekavat fiilikset, mutta eipä se auta. Olkohon! :)

Meinaan se, etten tulisi nettiin enaa talla reissulla... Pitihan se tulla tutkimaan Lontoon nahtavyysmahdollisuuksia. Eika kylla hyvalta nayta. London Dungeonista tuli luettua sellaista huttua TripAdvisorin sivuilta, etta jyrahtaa! WTF? :D Mutta siis, sinne tuskin olemme matkalla ALICEDin kanssa talla reissulla. Madame Tussaudin vahakabinettiinkaan kovin moni tuolla sivulla ei ollut tyytyvainen, mutta sita nyt ehka pitaa viela harkita. Onhan se sentaan kerannyt nimea jo jonkun verran...

Hotelli on kylla enemmankin hostelli, tai jopa paskelli, niin kuin eilen innostuttuani huudahdin. :) Telkkarin kuva on sekaisin kuin rysan paalta kiinni jaaneen parin hiukset, parvekkeen ikkunassa ei ole lukkoa ja siivooja kay raplaamassa oven lukkoa joka aamu kello 11. No, okei, ehka sita vois vahan aikasemminkin herata, mutta kyllahan se kypsentaa, kun heraa siihen, etta joku hispaano rapsuttaa seinan raossa... Vastaanoton henkilokunta koostuu luolamiehista ja -naisista, jotka lykkaavat helisevan muoviantennin kateen, kun television signaalista vahankin avautuu. Varsinainen antennikaapeli on muuten paikattu ilmastointiteipilla. Koko henkilokunta tuntuu olevan aika kujalla palveluasioissa ja naispomo on kuin joku kuiva korppu. Tama kyseinen leivankannikka kinusi meilta deposit-maksun jo ennen kuin olimme paattaneet asettua kyseiseen hotelliin. Bjargele! Lisaksi meille kaupattiin neloskerroksesta kahden hengen huonetta, vaikka siella ei taman korpun mukaan ole sellaisia. No, kyllahan tuolla asuu ja on ainakin keskustan lahella.

Brightonissa pitaisi kayda kylla tassa paivana eraana. Siella on aika kuuluisa laituri, jossa on huvituksia ja kauppoja ja muuta himpulaa. Lisaksi Harrod's ja Hamley's taytyy kayda dseggaamas. Hyde Parkissa on muuten aika rutosti oravia. Toivottavasti ei ole oravasti ruttoja kuitenkaan... Olipas lame. Mutta nuita oravia pitaa kylla paasta syottamaan. Ostaa tuosta jonkun pikku pahkinapussukan ja ravayttaa oravien kuonojen eteen, niin etta tuntuu! Viime kerralla yksi orava tykkasi pahkinoista sen verran, etta alkoi kiipeilla jalkoja pitkin ylos. Se oli nastaa. Taytyy yrittaa toistaa se.

Nyt rupean paneutumaan suunnitelmien tekemiseen. Jotain pitanee kehittaa. Tsaukki taukki!

No niin, nyt olen lontoolaisessa nettikahvilassa, jossa tunti maksaa punnan. :) Tama lienee viimeinen kerta kun kaytan nettia matkan paalta. Hauskaa on ollut ja jos sama meno jatkuu niin tulee olemaankin.

Hotellihuoneen telkussa oli jotain signaaliongelmia ja ukko vastaanotossa sanoi paneutuvansa asiaan. Toivottavasti paneutuu ongelmaan, eika jaa tuijottelemaan meian telkkaria! ;)

Minuutti taas aikaa, joten ehka palailemme asioihin kotimaassa! Moro! :)

Tervehdys Skottien maasta! Taalla on kiltteja lapsilla! :D :D :D :D

No niin, leikki sikseen. Tassa hostellin maksulliselta koneelta kirjottelen. High-speed connection my ass. Minuutti menee sivun lataukseen. Talla hetkella 11 ja puoli minuuttia aikaa holpottaa kuulumiset.

Glasgow on tosi hieno paikka kylla. Ihmiset on kohteliaampia kuin missaan. Juttelee kadulla vaikka ei oo koskaan nahnytkaan. Ei kylla ole siihen tottunut... Suomalaisilla olisi paljon opittavaa. Ja ihmeellisia kauppoja riittaa. Suomesta ei ikina loyda mitaan vahan erikoisempia DVD-bokseja tai CD-levyja...

Tahan mennessa ollaan kayty katsomassa WWE SummerSlam livena Glasgow'n Sports Cafessa ja Alanis Morissetten keikka Carling Academyssa. Jokunen peli- ja musiikkikauppakin on koluttu. Jotenkin tunnelmallinen paikka. Nyt tassa hostellin yhteydessa olevassa baarissa valmistaudutaan Skotlanti - Pohjois-Irlanti -jalkapallo-otteluun moykkaamalla ja huutamalla seka torvia torayttelemalla. Taitaa vaikuttaa aika paljon kansallistuntoon. Onneksi Suomen kohdalla on jo tottunut siihen, etta ei ole paljon menetettavaa. No vitsi, vitsi... Mutta taalla on lahinna vain pohjois-irlantilaisia, mika on tavallaan vahan yllattavaa.

Tanaan sitten takaisin Lontooseen Ryanairin siivin. Tulimme Lontoosta tanne sunnuntaina. Nahdaan taas, aika loppuu.

1.Luetko päiväkirjamerkintöjäni
a) aina
b) useimmiten
c) joskus
d) harvemmin ?

2. Kuinka hyvin sanoisit tuntevani minut?

3. Mistä pidät minussa?

4. Mistä et pidä minussa?

5. Kuvaile minua adjektiiveilla tai muutamilla lauseilla

6. Millaiseksi kuvailisit tyyliäni kirjoittaa?

7. Mistä asioista toivoisit minun kirjoittavan lisää?

Yrittäkää olla rakentavia ja välttäkää "en tiiä" -tyylisiä vastauksia. Olisi todella mukavaa, jos tähän jaksaisitte vastata!

Jaahas, taidanpa minäkin avata sanaisen arkkuni pitkän tauon jälkeen. Teen nyt raportin Rantajameista perjantaipäivän osalta. Iltaa viettämässä jameilla oli Juhis (ei galleriassa), Jylle, Timo (ei galleriassa) ja minä, myöhemmin seuraan liittyivät samitheberber, ALICED ja vauhke.

Ensimmäisenä konsertoi Ari Koivunen, mutta koska se ei minua tai kavereitani liiemmin kiinnostanut, päätimme skipata tuon hevilettisen tenavatähden konsertin. Asiaan vaikutti myös se, että olin jo nähnyt Koivusen yhden keikan, ja se, että edellisillan Paula Koivuniemi kummitteli vielä mielessä... Siinä oli koivua tarpeeksi yksille jameille... No, ehkä liioittelin hieman. :)

Tulimme siis paikalle vasta Uniklubi-orkesterin konserttiin, noudettuamme Juhiksen kanssa ensin Virkkalasta kaksi muuta jamittajaa mukaan. Jylle ja Timo eivät tulleet alueelle meidän seurassamme, mutta jossain vaiheessa keikkaa huomasin Timon takanani kuuntelemassa bändin sanomaa. Itse konsertti alkoi noin kymmenisen minuuttia myöhässä. Heti elämyksen alkuvaiheilla alkoi raju muuttoliike lavan edustalla. Mustatukkaiset nuorison edustajat poukkoilivat edestäni ja takaani paikasta toiseen etsien ilmeisesti otollista näkökulmaa... Välillä tuollaiset turhan töykeät poukkoilut ottavat kyllä päähän. Dreamclub veti kyllä ihan hyvää settiä lavalla. Mieleen jäivät lähinnä vain hitinomaiset "Rakkautta ja piikkilankaa" sekä "Huomenna", joista jälkimmäinen iskee minuun paremmin. Mutta kyllähän pojat noin tunnin hoilottivat. :) Pojat lähtivät pois lavalta kovien tasatahtisten "we want more" -aplodien saattelemana, mutta juontaja Lorenz tuli lavalle ja ilmoitti, että aika on loppu, eikä Uniklubi tule uudestaan. Hän juoksi poispäin, mutta kääntyikin takaisin ja kuulutti kuulleensa juuri korvanapista, että bändi vetääkin encoren ja siltä seisomalta kaikki, jotka olivat jo lähteneet katsomosta, rynnivät takaisin. Extrabiisinä oli juuri edellä mainittu "Huomenna".

Tässä välissä tankkasimme Juhiksen kanssa vähän energiaa kojujen antimista, ja sitten n. puolen tunnin päästä takaisin lavan eteen riekkumaan. :D

Apulannan aloittaessa keikkansa, alkoi taas muuttoliike, tällä kertaa pahempi kuin aiemmin. Känniset lohjalaiset tönivät ja rynnivät, heiluivat ja huojuivat, kuin horsmat tuulessa. Meinasi alkaa ottamaan todella päähän, kun järjestysmiehet vain seisoivat tuiman näköisinä patsaina lavan kulmilla, eivätkä näyttäneet kiinnostuvan alkavasta mellakoinnista. No, muutaman biisin jälkeen tilanne rauhoittui ja pääsimme nauttimaan itse musiikista. Apulannan biiseissä on se hyvää, että useimpien kappaleiden kertosäkeet tunnistaa, koska ne on kaikki kuultu. Apulanta on ilmiö. Jossain vaiheessa keikkaa tapahtui mielenkiintoinen käänne. Toni W. totesi jotakuinkin, että: "Nytpä mä tajusinkin, mitä me tehdään. Tosta eturivistä tuli sen verran kovaa toivematskua, että nyt me heitetään noi settilistan jämät helvettiin ja vedetään oikeaa musaa." Siinä oli asennetta! Kyllähän kundit illan kuluessa settiä vetivätkin. "Hei, hei, mitä kuuluu?", "Vasten mun kasvojani", "Pahempi toistaan", "Paha ihminen", "Pitkä kuuma kesä"... Vetivät vielä encoressa kappaleet "Koneeseen kadonnut" ja "Piiskaa". Yleisö oli ihan hekumassa. Jopa niin hekumassa, että eivät olisi millään lähteneet vaan toivoivat Apulantaa uudestaan ja uudestaan lavalle. Lorenz tuli näyttämään, että aika on loppu ja on aika lähteä. Yleisö vaan junnasi paikallaan, vaikka Apulantaa ei kuulunut. Lopulta yleisö ilmeisesti saatiin kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, ettei bändi kipua enää estradille.

Ulkopuolella vastassa oli samitheberber, joka oli pyöräillyt paikalle sateessa. ALICED ja vauhke olivat olleet Bruce Springsteenin keikalla Helsingissä ja olivat vielä bussissa matkalla Lohjalle. Pojat puhuivat menevänsä Lohi-baariin jatkoille, mutta en ollut oikein fiiliksessä jonon ollessa vähintään kymmenmetrinen. Eikä muutenkaan iskenyt vielä perjantai-iltana. Sami ja Juhis jäivät jonottamaan Loheen, mutta minä, ALICED, Jylle, vauhke ja Timo lähdimme pyörimään rundia keskustassa. Jossain vaiheessa päätimme lähteä Karjaalle viemään Timppaa kotihin ja matkalla vauhke jäi Ojamolla pois kaverinsa luo. Matka Karjaalle oli kohtuullisen kokoinen ja jätettyämme Timotein polkupyöränsä luokse, menimme ALICEDin ja Jyllen kanssa Karjaan Shellille istumaan yötä ja lätkimään kolikkopelejä. Voitin jopa kaksi euroa laitettuani sisään 60 senttiä. Neljän maissa lähdimme sitten takaisin Lohjan suuntaan. Kävimme vielä keskustassa kääntymässä ja sitten pudotin matkakumppanit himoihinsa (perusmuotona hima, ei himo). ;) Sitten vetäydyin itsekin vällyn alle ja uuvahdin unehen.

Sen pituinen se!