IRC-Galleria

Tulevaisuus istuu olkapäilläni
kuin puuhun juuttunut leija.
Liikkuu hiljalleen tuulen mukana
pääsemättä irti.

Tulee uniini painajaismaisina kuvina,
istuttaa itsensä keuhkojeni päälle.
Ja niin,
On taas vaikea hengittää.

Entä jos en tiedäkään mitään
minkä kaikki muut tietävät.
Entä jos olen itse itselleni suurin salaisuus?

Tulevaisuus itkee vuolaasti sisälläni.
Kahlittuna tekemättömiin tekoihini,
jotka vuosisatoja vielä saavat katsella maailmaa,
Kaltereiden takaa.

Tulevaisuus.
Se juoksee karkuun kuin tuhatjalkainen
enkä koskaan saavuta sitä
niinkuin en milloinkaan saa
elää huomista päivää.