IRC-Galleria

Poliisisetä puhalsi pilliin naama irvokkaan punaisena. Läheisen rivitalon B-rapun kolmannen kerroksen yksinhuoltajaäidin pikku Pekka oli hetkeä aikaisemmin nähnyt asialliseksi potkaista poliisia nilkkaan. Ja se oli sattunut.
Kaaos ei läheskään ollut täydellinen, ei vielä. Musti, tuo 70-vuotiaan Helmi-mummon kirppuinen piski kävi merkitsemässä reviiriään kahvihyllyn luona.
”Äiti! Äiti! Katso! Tuo koira pissii Presidentin päälle!” oli Pekan sisko Liisa kiljunut äitinsä korvaan hermoja raastavasti.
”Turpa kiinni kakara”, oli Pekka katsonut parhaaksi tiuskaista siskolleen. Äiti ei ollut tästä samaa mieltä, vaan nappasi kiinni pojan korvasta.
”Äitiä väsyttää nyt todella paljon, joten olkaa kiltisti.”
Yksinhuoltajan äänestä pystyi erottamaan salaisen viestin, jonka koodinpurkajamme muotoilisi näin:
”Miksi helvetissä ikinä hankin mitään helvetin kakaroita. Ottaisivat kookospähkinät kauniisiin kätösiinsä ja hakkaisivat toisensa hengiltä!”
Samoihin sekunteihin lukeutui monia muita erinäisiä tapahtumia ympäri Larren Lähikauppaa.
Lievästi sokea ja totaalisen kuuro Helmi-mummo käveli suojatien yli maitotuotteiden luokse huhuillen murreaan, joka oli löytänyt Kalervo-ukin pikku puudelin varastamassa jäätelökakkua. Musti oli tietenkin halunnut auttaa tuota hemaisevan kaunista neitosta ja nyt he molemmat lipoivat kielellään lattialta kermaista unelmaa.
Poliisisetä puhalsi pilliin naama irvokkaan punaisena yrittäessään pysäyttää Helmi-mummoa, tämä kun käveli päin punaisia. Lopulta mies totesi, ettei tästä mitään tule ja viskaisi pillinsä suutuksissaan päin jogurttipurkkia, joka aloitti iloisen valumisen lattialle. Poliisi polki jalkaa kolme kertaa, veti syvään henkeä ja päästi lopulta ilmat pihalle itsestään.
Pekka oli keksinyt siskonsa letit ja nyt koitti nostaa tätä laukkaan kohti hedelmäosastoa.
”Nopeammin Hopea! Saat kohta porkkanan!”
Tämä leikki oli Liisastakin hauska, vaikka veli riuhtoikin tytön hiuksia hieman liian kovasti aika ajoin. Lopulta he saapuivat vihannesten luo ja tyttö sai porkkanansa. Hän rouskutteli sitä innoissaan ja ojensi kätensä jo seuraavaa kohti. Sillä välin Pekka oli siirtynyt katsomaan mitä maito-osastolla tapahtui.
Paikalle oli kerääntynyt paljon ihmisiä. Pekka käytti oppimaansa kyynärpäätaktiikkaa taitavasti ja löysi itsensä pian eturivistä.
Suojatiellä makasi poliisi, tai se mitä hänestä oli jäljellä. Sininen jälki, jota koristivat ostoskärryjen renkaiden jäljet. Yliajettu mies näytti kertakaikkisen surkealta, vaikkakin levolliselta ensimmäistä kertaa elämässään.
Musti oli erkaantunut pikku heitukastaan ja nyt katsoi asialliseksi merkitä reviiriään. Vain harvoin pääsi pissimään poliisin päälle ilman seuraamuksia.
”Äiti! Koira pissii poliisin päälle!” kiljahti Liisa, joka oli ryöminyt ihmisten haarojen alta veljensä viereen.
Äiti huokaisi jossain takarivissä tunnistaessaan tyttärensä äänen. Hänen hiljaa vaipuessaan lattialle, kuului jostain kopsahdus. Pekka oli kaivanut esille ryöstämänsä kookospähkinän ja iski sillä nyt siskoaan päähän.
”Turpa kiinni, kakara!” poika huusi.
Liisan viimeiseksi muistikuvaksi tämän puoleisesta elämästä jäi pyöreä, ruskea, hiukan karvaisen oloinen hedelmä hyökkäämässä hänen kimppuunsa.
Päähän ilmestyneestä halkeamasta valui verta ennestään poliisin punaisille kasvoille. Sininen univormu sai kauniin punaisen sävytyksen muuttuen violetiksi.

Näin jäi ikuinen mustelma Larren Lähikauppaan.