IRC-Galleria

Kauniit vievät kaiken maailmasta, vievät pahuudenkin pois.
Kaunista ei ole katseltavaa se minkä kaunis aina saa,
kaunista ei ole katseltavaa se minkä kaunis menettää.
Ei kaunista ole katseltavaa tässä maailmassa
oikeasti laisinkaan.
Ei oikeasti laisinkaan ja siltikin niin väärin sanoin, niin väärin teoin, tuntuu, että kuitenkin olisi.
Vaan mikäs henki se Sinuakin vaivaa? Riivaaja iänikuinen, iskenyt kyntensä kylkiisi ja raapinut ne verille. Vai itsekö sen teit? Arvasinhan sen. Sinä et halua olla kaunis.
Haluat olla ruma kuin kaikki muukin tässä maailmassa ja hukuttautua siihen utuiseen maisemaan, joka suojelisi sinua kaikelta kauniilta. Kaikelta siltä mikä loppupeleissä iskee veitsen selkään ja huutaa nimeäsi sysipimeässä metsässä. Siltä kaikelta, jota ei oikeasti ole, sillä kaunis on kuollut aikoja sitten. Eikä silloin kaunis voi viedä pahuutta pois.
Etkä sinä voi viedä pahuutta itsestäsi pois. Et noilla epätoivoisilla yrityksillä peittyä mansikan ja puuterin välimaastoon. Et esittämällä kaunista. Et olemalla kaunis. Sinä et vain pysty siihen.

Heikko ihminen. Käänny, luovuta ja mene pois.
Iske veitsi vasten rakastettavia kasvojasi, viillä silmäsi itkemään. Anna naurusi kukkia vapaasti ensimmäistä kertaa ja huomaa, etteivät rypyt saavuttaneetkaan sinua tänään. Huomaa, että se mitä luulit kauniiksi olikin rumaa, ja kaikki ruma onkin kaunista.
Huomaa kuinka kaunis maailma olikaan. Ja sinä päästit sen käsistäsi pois vuolaana virtana. Itse, omasta tahdostasi.

Huomaa, kuinka kaunis maailma onkaan.