IRC-Galleria

Huomenna jaksan,
Tänään en.
Huomenna olen onnellinen!

Itseensä sulkeutunut nainen
istuu aseman penkillä.
Repii takkia tiukemmin ylleen
eikä huomaa itkevänsä.

Myöhästynyt junasta,
kuten niin monta kertaa aiemmin.
Nähnyt ei sen tulevan
itsesäälin peittämillä silmillään.

Ohitti. Sivutti.
Ei omassa heikkoudessaan
pystynyt hyppäämään
ja pysäyttämään sitä.

Vaan uskooko nainen tosissaan
että olisi pystynyt siihen?
Olemaan niin vahva,
olemaan niin tärkeä?

Ei.
Hän ei usko.
Mutta Toivoo
ja Syyllisyys painaa.

Etuoikeutetun valheellinen maailmankuva
hukkuneena ikkunalasiin pirstoutuviin pisaroihin.
Tuulen mukana kulkeutuneiden totuuksien
takominen vähäosaisen sydämeen.

Luo totuus itsellesi, ja usko siihen.
Huomaa kuinka muut murtavat sen
pala palalta, osoittaen kaiken valheeksi.
Eivätkä he usko vaikka olet maalannut kaiken
todellisuuden kauneimmilla väreillä.

Enkö Minä saakaan uskoa pysyväni kuivana
veden pisaroidessa puun oksilta, lumen
laskeutuessa ylleni, jalkojeni upotessa suohon.

"Jos et tunne märkää, et voi pysyä kuivana."
Jos en tunne onnea, en voi pysyä surullisena.

Mä olen aina halunnut törmätä munkkiin Lohjan keskustassa!

Oletko koskaan ajatellut
miten helposti otsahiuksesi
valahtavat katseesi tielle
ja peittävät timantin kaltaiset
silmäsi?

Oletko milloinkaan miettinyt
miksi tahtoisin repiä kyynelkanavasi,
timantin kaltaisten silmiesi
kahleet?

Oletko ikinä tahtonut
oikeasti, minun koskettavan lanteitasi,
riisuvan Sinut rannekelloasi
myöten?

Oletko tänään antanut
minulle mahdollisuuden kysyä:
"Itkisitkö, jos kantaisit lastani
sisälläsi?"

Voin pyytää anteeksi tuhat kertaa
Tietäen, ettet kuule kuiskaustani.
Pystyn torjumaan teidän kaikki
Toivoen teidän unohtavan.
Kykenen piiloutumaan teiltä Ikiajoiksi
Lumihiutaleiden hyväillessä mätääntyvää ruumistani
keskellä koirapuistoa.

Oon tylsistyneen näköinen erilainen nuori.
MUTTA ei se mitään, koska eilen oli KIVAA KIVAA KIVAA KIVAA!!!

Pimeä pimeä pimeä pimeä pimeä.
Pääni sisällä.
Sysipimeää, mustaa ilman aaltoja.
KUKKUU! Sanoo ääni,
pääni pääni sisällä.
Ulos asti kantautuu kuin ilmaa hengittääkseen.

Pimeä pimeä pimeä pimeä.
Sydämeni sisällä.
Sysipimeää, mustaa ilman rytmiä.
KUKKUU! kuulee sydämeni viestin
joka pääni sisältä kaikuvi
ulkoilmasta raikuvi
ja ikiajoiksi jäänee ranteisiini
viilloiksi, arviksi, tahattomiksi.

Niiksi, joista minä tiedän
yhtä paljon kuin sinäkin
yhtä vähän kuin sinä.

Kärsimys, kärsimys, kärsimys.
Pääni sisällä,
sydämessäni syvällä.
Pimeä, pimeä, pimeä.
Syyttä kuristava tunteettomuus.

Hämärästi valaistujen katujen huudot
Yössä
Vailla minkäänlaista tajua
Ihmisen kaipuusta
Naisen lähelle

Mietittyjen asioiden mätänevät raadot
Asemilla
Hellien ihmistä kosketuksilla
Dollareilla hyväksytyillä
Olennaisen sekä epäolennaisen
Liitoskohdassa
Lyömättömän
Ihmisen
Salaisuus
Taidetaan
Aavistaa

,

Ei kukaan luule totuudeksi
Taivasta, joka ripottelee
Tuhkaa yllemme
Eikä kukaan usko valheeksi
Ihmistä joka
Välittää ja sanoo välittävänsä
Ällöttävän hajunsa keskeltä
Turpaan vetäessään

Miksi sitten luulisin
Uskosi asettuvan
Syrjään
Tekopyhyyden
Estelemänä
Laiturille
Maailmankartan
Auringonnousun aikoihin
Nainen
Itkee.

Oikeasti tiedän milloin
Luuloni on astunut harhaan
Enkä epäile
Kertoa sitä
Ala-arvoisille
Annosten uhreille
Naisien

Vaikka tiedän, että
Ajattelen
Häntä
Ihmisenä
Näe en syytä
Kipuun
Oikeutta sen aiheuttamiseen.

.

Kuljen autiosaarta pistoolisankarina!