IRC-Galleria

Oon mustelmilla ku siittiöt hyökkäs munasoluun vähän liian väkivaltasesti :(

/me hyppipomppii haliruttimaan Sadokkaan

Ps. ~2vko ilman! \o/

Huomenna. Huomenna. Huomenna.
Mitään en valmiiksi saa.

Huomenna,
huomenna,
Huomenna!
Valmistu ei koskaan.

Tämän päivän haluan
Huomiselle rakentaa.

Eikö voitaisi tavata
Huomenna?
Tai päivä sen jälkeen
sopisi vieläkin paremmin.
Huomisen huomenna!
Pistetään ylös kalenteriin.

Tänään.
Tänään!
Tänään?

Ei.

Ei huomaa kuivaa kyyneltä
suru puserossa.
Ei huomaa arvetonta näkymää
huokaus keuhkoissa.

Ei näe nokkaansa pidemmälle
itsesäälin verhossa.
Ei kykene itkemään enempää
kyyneleillä kierrätetyillä.

Näin unta, että seurustelin Tokio Hotelin laulajan kanssa :D
Tavattiin sen kanssa Helsingissä! Olin demonstroimassa jolleki mun kaverille miltä näyttää ku lentävä virtahepo törmää ikkunaan ja sit se jätkä tuli tielle ;( Sit olin iha OMG SORI, EN NÄHNY SUA, VOINKS KORVAA TÄN JOTENKI? "Joo, heitä sun numero" :DDD (how lame!)

Sit puhuttii puhelimes ja sovittii et nähää jossai. Ja sit ku nähtii ni alko sataa lunta ja se oli sillee "Mitä tää on O.O" ja tehtii lumiukko. Sit se oli vakuuttunu, et Suomes on pingviinej koska oli luntaki. Ni mentiin sit mettää ja todistin, et tääl on vaa hirviä ja sit Kaulin kilju ku tyttö ku se näki hirven ;<

Ja sit yhtäkkii oltiiki meil ja koitin selittää Majjulle meses, et ARVAA KENEN KAA SEURUSTELEN, mut Majju ei uskonu mua :< Sit pyysin Kaulinta soittaa sille, mut ei Majju uskonu sittenkää. Ni lähettiin sit ex tempore - reissulle Tampereelle. Sit Majju oli iha OMG! Ja järkytty ni pahasti, et sai sydänkohtauksen. Sit Kaulin koitti elvyttää sitä ja mä olin sillee, et "Hei! Vähä toi on turhaa! Annettaa vaa sille opit, ni se tokenee!" ja sit annoin Majjulle opit jossai #I_Love_KAULIN_<3 kannulla ja se tokeni!
Sit Kaulin oli sillee "HEI OPETA MULLE TOI!" Sit oltii yhtäkkiä meillä ja koitin opettaa sitä irkkaa. Mut sit se ei tajunnu niin se kiroili sulosesti saksaks ja loppupuolella se kiroilu luontevasti käviki jo suomeks. Sit se vittuuntunu nii pahasti, et kiipes meiän talon katolle ja yhtäkkiä se katto oliki samanlaine ku siin jossai Spring Nicht musavideos. Sit se hyppäs alas ja kuoli. Ja sen taskusta löydettii sormus johon oli kaiverrettu Majjun nimi!
[SAATANAN LUTKAPETTURIPERKELE! ;( ]

Hymyilytti herätä :D

Viimesiä viedään vuodelta 2007, se on fakta. Joten olisi mukavaa jos sinä kertoisit parhaan muiston/hetken minun seurassani vuodelta 2007, tämän jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty miten paljon muistoja sinulla on vuodelta 2007.

Mä haluun oksentaa
itteni ulos ja uudestaan
ottaa syliin ja lohduttaa
Unohtamaan auttaa
juosta pakoon maailmaa
Mä haluun nukahtaa
nyt heti vaikken unta saa
Mä haluun lopettaa
elämän, elää kun en osaa.

Mä haluun lopettaa,
elämän. Tän jätän tähän.
Mä haluun unohtaa,
elämän. Tän jätän tähän.
Mä haluun oksentaa
itteni ulos ja uudestaan
ottaa syliin ja lohduttaa.
Mä haluun lopettaa,
elämän. Tän jätän tähän.

Syyslehtien hyväilemä katu
tietä antaen kulkijalle,
jonka hiukset leikittelivät pitkään
tuulisessa ilmassa nauraen.
Kulkijalle, jonka jalat veivät
eteenpäin tasaisen varmasti.
Epäröimättä.

Ja autiossa talossa
raapusti paperille poika:

”Ajattomampaakin ajattomampi
on Hänen hymynsä.
Hellääkin hellempi
kosketuksensa.
Hiusten henkäys
tuulena sipaisten.
Huulet punaa hehkuen
kuin ilta-aurinko.”

Sinä päivänä Tyttö käveli ikkunan alta
ja Poika katsoi hänen peräänsä
Huokaisten.

Raapusti seinälle poika:

”Kevyet askeleet kuin enkelillä.
Häntä kannattavat siivet!
Häntä kannattavat iloiset ajatukset,
ja lämpö, joka sisältä kumpuaa.
Rakkaus.”

Sinä päivänä satoi enemmän
kuin aikaisemmin sillä viikolla.
Sade alkoi puolilta päivin,
hieman sen jälkeen kun Tyttö
oli kadonnut Pojan maisemasta.

Juoksi Tyttö lähimpään kauppaan
tuntiessaan ensimmäisen pisaran.
Katseli hetken aikaa veden hyväilemää maisemaa,
jatkoi kulkuaan pitkin kaupan käytäviä.

Poika tunsi nälän yllättävän.
Kietoi takin tiukasti ylleen
ja lähti uhmaten sadetta.

Sipaisi hiukset silmiensä edestä
kauppaan päästessään
Poika.
Näki kassalla Tytön,
joka tarjoili ikuista hymyään.
Jähmettyi paikoilleen
ihastelemaan kaunista maisemaa.

Ennen kuin ehti huomatakaan
oli maisema jälleen muuttunut.
Kääntyi, seurasi katseellaan
ja huomasi jotain putoavan
Tytön taskusta.

Kiirehtivät askeleet luokse
paperinpalan.
Nostivat kädet sen jännittyneinä
maasta.
Laskivat sen taskuun
Pojan.

Ja poika kirjoitti kuitille:

”Suojattuna kulje tiesi.
Minäkin Sinun perääsi katson
Ylhäältä käsin.”

Enkä milloinkaan
yllä
Heidän tasolleen.