IRC-Galleria

Mihin, mihin, mihin helvettiin Sä tarviit mun mielenterveyden?

Viikonlopun viettoon. Sinne tarvitsen sen. Ja näytän, niin mä näytän sen.
Kaiken, koko Maailman rumuuden ja kauneuden, puolen uuden.
Kiidetään, juostaan, MENNÄÄN JO! Ja mä lupaan, lupaan sen.
Kun mä haluan lentää ja olla, mennä vaan, tuntea viehätyksen.
Huutaa, potkia, rimpuilla, itkeä silmät päästä ja syntyä uudelleen.
Olla vapaa, hypätä virtaan, jatkaa eteenpäin ja niin edelleen.
Olla vaan kuin en oliskaan, muistaa jonkun mua huudelleen
vihaisena, kuin koko maailman vika olisin, erehdyksineen.

Mihin, mihin, mihin Helvettiin Sä veit mun rytmin Elämän?

Yksinäisyys.

Merkityksettömyys.

[14:31] <Nuuni> majju auta mua
[14:31] <Nuuni> oon rakastunu :<
[14:31] <Nuuni> en kestä tätä tunteiden paloa syvällä sisimmässäni
[14:32] <penpen> majju on expertti noissa asioissa :D
[14:34] <majju> :DDDDd
[14:34] <majju> Nuuni tuttu tunne mua helpottaa ain ku saan avautua asiasta tänne <3
[14:34] <Nuuni> NO
[14:34] <Nuuni> mitä mä sit teen
[14:34] <Nuuni> :<
[14:35] <majju> jaa a

Onnea onnea onnea!
Tahdistin 3v ^^

Se on pieni. Pienempi kuin yksikään asia sitä aikaisemmin. Mutta kaikessa pienuudessakaan, se ei ole merkityksetön.
Se on merkillinen. Niin merkillinen, että sitä jäävät kummastelemaan nuorimmasta vanhimpaan jokainen, joka vaivautuu hetkeksi pysähtyä miettimään.

Ja Minä olen yksi heistä. Kummastelijoista.
Olen niin kummallinen, että merkillinen pieni asia ei melkein kehtaa näyttää itseään Minulle.
Sitä ujostuttaa. Minäkin punastelen. Toisaalta, eikös tässä olla jo vanhoja tuttuja? Miksi siis arastella?
Pienuuttaan se varmaan arastelee. Häpeääni Minä varmaan punastelen. Liekö siinä sen kummempaa.

Jäänmurtajaksi kelpaavat kupponen teetä ja syksyinen sade. Pieni hetki liekkien tanssia sekä kaiken sisäänsä haukkaava pimeys, joka turvallisuudellaan on rakkaampi kuin Äiti milloinkaan.
Ja siellä, hämärän keskellä loistavien liekkien syleilyssä, Pieni Merkillinen Asia hiipii hiljaa huulilleni. Unohtaen kaiken ujoutensa, lämmittäen sisintä kuin kupillinen kuumaa kaakaota.
Unohtaen kaiken ujoutensa, Pieni Merkillinen Asia asettuu huulilleni jähmettyäkseen siihen iäksi.

"Lopettakaa sanojen raiskaus. Minä en jaksa sitä. Olen liian väsynyt."
Kuiskaus kaikuu autiossa talossa vielä vuosikausia myöhemmin. Uusien asukkaiden uniin piirtyy kuva naisesta, joka myrkyn nautittuaan, vajosi hiljalleen kuolemaan. Teemuki kädessään, Pieni Merkillinen Asia huulillaan. Rauhallisena kuin hiutale lunta.

Ja jos se ei tunnu helvetiltä, ei se ole elämää.

(PS. Quills oli JUST hyvä leffa! One hooray for hottispapin nekrofiliauni, grr...)

In my dreams
Their hands are filled with wounds.

In my dreams
Their blood is all around the walls.

In my dreams
Their breath is slowly getting weak.

But in my nightmares
Suicides never come true.

"Enks mä oo nähny sut jossai?!"
"Aivan! Nuuni Darling, sä nukuit ravintolan pöydässä mua vastapäätä ;)"

[15:08] <Munse> Nuunitus on jotain haliruttaamista :o

I have a Clown in my heart
making me laugh.

The Clown is sad.

Once,
Someone made it glad,
now it's just mad.

My Clown is filled with rage
in a heart shaped cage.
And the Clown is making me laugh.

While I sleep, The Clown cries
deep inside of me.
I feel it in my heart, in my brains.
I feel it in my heart, in my veins.
The Clown is crying,
deep inside of me.

I can't let it go,
'cause I know
Once The Clown is gone,
I'll forget all that's done.

I have a Clown on my face.
Its' smile is made out of lace.
And I will throw the dice,
I will throw it thrice.

Just to see You in the heart of the Clown.
Just to feel You, once, as my own.