onko yksinäisyys henkistä vai fyysistä? Mun mielestä se on hyvinkin paljon molempia. Henkistä yksinäisyyttä ei ole vain niin helppo havaita ihmisestä kuin taas fyysistä.
Mutta mikä ihme sitten on fyysisen yksinäisyyden määre? Se, ettei lähellä ole muita ihmisiä? Vai lasketaanko tähän myös kotieläimet? Entä he, jotka uskovat, että on olemassa esim. suojelusenkeleitä, jotka vahtivat askeleitamme selän takana - ovatko he koskaan fyysisesti yksinäisiä? Vai onko se enemmän henkisen yksinäisyyden puolella, koska heidän uskomiaan enkeleitä ei välttämättä voi nähdä?
Voiko ihminen tuntea olevansa hyvinkin "epäyksinäinen" (sana kadoksissa) henkisesti, vaikka olisi fyysisesti yksinäinen? Esimerkiksi vaikka joku, joka saa tarvitsemansa henkisen kuuluvuuden tunteen internet-yhteisöistä. Haittaako tällöin, että ihminen on fyysisesti yksinäinen?
Voimmeko me sanoa yksinäiseksi rouvashenkilöä, joka asustaa kahdeksan kissansa kanssa ränsistyneessä tönössä ja eikä poistu kotoaan ikinä?
Miten yhteiskunta määrittelee yksinäisyyden?
Miten Sinä määrittelet yksinäisyyden?
Mitä yksinäisyys on?
Miksi ihminen tuntee olonsa yksinäiseksi? Miten henkisestä yksinäisyydestä pääsee eroon? Mistä henkinen yksinäisyys johtuu? Siitäkö, ettei pysty päästämään ketään henkisesti lähelleen? Miten sellaiseen porttiin voi löytyä avain? Miten voi selvittää itselleen mitkä ovat niitä asioita, jotka luovat tuon portin?