IRC-Galleria

Osa 6. Brianin sekoaminen

"Vittu että mä olen sekasin." kuuluu mongerrus oven takaa. "Ei vittu mä pelkään, päästäkää mut pois täält HELVETTI!!" Ihmettelen hetken et kuka täl kertaa on seonnut. Andreas hyppää täysissä tomuissa huoneeseen, missä mun koka lojuu lattial. "Nyt tai ei koskaan." ajattelen ja potkaisen hieman tokkurassa pussin sängyn alle piiloon. Samassa alan miettimään, että mikä helvetin porttola tää koti oikein on? Kaikki hyppii tänne sisään ku omaan himaansa ja me otetaan Brianin kaa ne vieraanvaraisina, no okei täysis tumuis, vastaan ja esitetään ilosii, vaik päässä jylisee saatananmoinen viha kaikkia kohtaan. "erksdd oo murn kaa tnää vaig ooksää prianile vihane?" kuuluu erittäin epäselvä kysymys Andreaksen suusta. On tääki viisasta kommunikointii, kumpiki örisee jotain utopistista paskaa toisilleen ja kumpikaan tajua mitä toinen yrittää sopertaa. "Heis Anstreass voimmää sun karnssas ol mut pyydä brian kans pileissii." sanon melkein yhtä epäselvästi takas, mutta ku Andreas vastaa mun sanoihin, en saa mitään selvää siitä. Aivan jäätävän puuroa sen puhe.

Brian saapuu pian paikalle ja huomaa mun kunnon ku makaan puoliks sängyllä ja puoliks lattialla. "Saatanan akka, mitä vittua sä oikeen kuvittelit vetäessäs taas jotain helvetin kokaa, nenä valkosena on näemmä kivempaa. Vittu eiks sulle vitun huora mene jakeluun et miks me käydään töissä? No siksi että saadaan massit ruokaan. Vitun PELLE ÄMMÄ!" Alan itkemään hillittömästi, mutta kuten aiemminkin, Brian ei siitä helly, vaan sen ärtymystaso nousee kymppiin alle viiden sekunnin. Brian lähtee alakertaan repien Andreasta kauluksista tämän tajuamatta mitään. Kai seki tajus menettää tajuntansa ennen ku Brian suuttu. Ite en oo sitä taitoo viel oppinu. "Dita!" kuuluu hento huudahdus alakerrasta. En ehdi vastata ennen kun joku ampuu haulikolla alakerrassa. Sen jälkeen on kuolemanhiljaista.

To be continued...