IRC-Galleria

Osa 6. Brianin sekoaminen

"Vittu että mä olen sekasin." kuuluu mongerrus oven takaa. "Ei vittu mä pelkään, päästäkää mut pois täält HELVETTI!!" Ihmettelen hetken et kuka täl kertaa on seonnut. Andreas hyppää täysissä tomuissa huoneeseen, missä mun koka lojuu lattial. "Nyt tai ei koskaan." ajattelen ja potkaisen hieman tokkurassa pussin sängyn alle piiloon. Samassa alan miettimään, että mikä helvetin porttola tää koti oikein on? Kaikki hyppii tänne sisään ku omaan himaansa ja me otetaan Brianin kaa ne vieraanvaraisina, no okei täysis tumuis, vastaan ja esitetään ilosii, vaik päässä jylisee saatananmoinen viha kaikkia kohtaan. "erksdd oo murn kaa tnää vaig ooksää prianile vihane?" kuuluu erittäin epäselvä kysymys Andreaksen suusta. On tääki viisasta kommunikointii, kumpiki örisee jotain utopistista paskaa toisilleen ja kumpikaan tajua mitä toinen yrittää sopertaa. "Heis Anstreass voimmää sun karnssas ol mut pyydä brian kans pileissii." sanon melkein yhtä epäselvästi takas, mutta ku Andreas vastaa mun sanoihin, en saa mitään selvää siitä. Aivan jäätävän puuroa sen puhe.

Brian saapuu pian paikalle ja huomaa mun kunnon ku makaan puoliks sängyllä ja puoliks lattialla. "Saatanan akka, mitä vittua sä oikeen kuvittelit vetäessäs taas jotain helvetin kokaa, nenä valkosena on näemmä kivempaa. Vittu eiks sulle vitun huora mene jakeluun et miks me käydään töissä? No siksi että saadaan massit ruokaan. Vitun PELLE ÄMMÄ!" Alan itkemään hillittömästi, mutta kuten aiemminkin, Brian ei siitä helly, vaan sen ärtymystaso nousee kymppiin alle viiden sekunnin. Brian lähtee alakertaan repien Andreasta kauluksista tämän tajuamatta mitään. Kai seki tajus menettää tajuntansa ennen ku Brian suuttu. Ite en oo sitä taitoo viel oppinu. "Dita!" kuuluu hento huudahdus alakerrasta. En ehdi vastata ennen kun joku ampuu haulikolla alakerrassa. Sen jälkeen on kuolemanhiljaista.

To be continued...

Septum <3 Jasmin

I would like to go to the cemetery.
Not under the ground.
Not with my dad.
But I would like to go to the cemetery,
just for a walk.
Everlasting walk.

Osa 5. Jauhetta, kiitos!

Eric jatkoi Juden kimpussa nyhjäämistä ja mua alko vituttaan. Katselin edelleen pussia, jossa oli jauhoo. Nappasin pussin ja juoksentelin pitkin taloa etsien rauhallista paikkaa. Brian kuulusteli minua "Mitä helvettiä sä juokset ku heikkopäinen, joku paniikkihäiriö tai jotai?" Huikkasin nopeesti "Ei vaan mä tahdon nyt johki vitun koloon et voin olla rauhassa, toi iänikunen lääppiminen ällöttää mua." Brian näytti luotaantyöntävältä sillä hetkellä ja antoi mun olla. Juoksin edelleen ympäri taloa. Vessaankaan ei voi mennä kun lukko on paiskottu paskaks. Taisin olla minä viimeksi, mutta turha sitä asiaa liiemmin selitellä. Kipitin portaat ylös ja tarrasin makkarin oven auki ja hyppäsin sängyn taakse. Avasin pussin ja sirottelin viivat yöpöydälle, käärin kympin rullalle ja imaisin.

Maa alkoi täristä, silmissä sumeni vähän väliä ja olo oli kuin vesirokkoa sairastavalla kakaralla. Näin Brianin naaman vääntyvän hirviöksi, kouristelin, löin päätäni sängyn reunaan ja sammuin.

Seuraava muistikuva on että, kun heräsin, pussi oli samassa paikassa lattialla, puoliksi sängyn alla ja ilma ulkona oli seesteinen. Kuulin portaiden narisevan uhkaavasti. "voi vittu" mietin kun joku kömpi yläkertaan. "Se siitä kivasta pöhnästä, mihin aion piilottaa kokan (se oli puhdasta kokaa, ei johdannaista) ja miten saan sekavan oloni pois vain muutamissa sekunneissa, entä puoliksi vedetyt kokkeliviivat yöpöydällä." "Vittujen kevätkonsertti" ajattelin uudelleen.

To be continued...

Manson: "Make this shit clean, okay? Send me home tonight. This shit clean right away! and I mean everything. DON`T GO OVER THERE! There´s fuck broken glass over there, what do you think you dummass? Are you an idiot?"
Pogo: "apparently so..."
Manson: "You´re eating broken glass. What the fuck is wrong with you?"
Pogo: "I quess the good times are coming by."

"...Any painkillers and butterfly stiches? I don´t wanna talk to you, so get the fuck outta here, okay? Is this the funny game, is this Marilyn Manson is going to entertain you fucking assholes, you fucking assfuckers! This isn´t a game. I´ll bleed on you and hope you DIE!"

"Your own personal Jesus"

Tosin pikkasen hienompi ja musta. (en jaksanu vääntää)

Joo, on se MM Twisted heart logo
Joo, on se Antichrist superstar salamalogo
Joo, se salama kuvastaa mun spontaaniutta ja äkkipikaisuutta
Joo ja niissäkin on hyvä vs. paha luonteenpiirre
Joo ja kyllä Noi sanat Spit vitriol Not swallow on Marilyn Mansonin biisitä The bright young things
Joo, kyllä se tarkoittaa hienovaraisesti sanottuna "älä tapa ittees"
Joo, eli "Sylje vitrioli Älä niele"
Joo ja vitrioli on rikkihapon suola
Joo ja tohon salamaan tulee vain ääriviivat (edes vähä vähemmän tuskaa:D)

Ettei tarvi aina selittää...

Ja maikku kysy viel kyssän "mihin tää tulee?"

Joo kyllä se lapaluitten väliin ois niinkö tulos :DD

Osa 4. Odottamaton vieras ja odottamaton jälleennäkeminen

Rymistelin ovea ja kiljuin täyttä kurkkua oven takana. Minuun iski huudon takia huono olo, kuin keuhkot olisi imetty tyhjiksi ja pää olisi ollut räkää täynnä oleva ilmapallo. Kyyristyin oven eteen ja haukoin henkeäni. Kierähdin maahan ja ovi aukesi. Andreas yritti juosta pakoon Ericiä ja Briania. Olin aina luullut Brianin olevan se hulluin kokanokka ja huumedille, mutta luuloni osoittautui aivan vitun vääräksi. Andreaksen juostessa hänen taskustaan putosi puolen kilon pussi amfetamiinia tai jotain huonoa johdannaista siitä. Andreas huomaa pudonneen pussin mutta oli liian hädissään palatakseen hakemaan sitä. Korjasin pussin talteen kenenkään muun huomaamatta. Andreas pääsi karkuun ja Eric heittäytyi maahan epätoivoisena kirkuen "Vitun molonnuolija, vittu mikä äässi saatana!" Eric tuhersi itkua, mutta Brian näytti mietteliäältä. "Tulkaa! Lähetään veke." Hän sanoi ja kapusimme autoihimme. Eric hyppäsi Brianin kyytiin.

Kotona lukitsin auton ja Brian talutti laahustavaa turtunutta Eric-poloa. Helppohan se on nyt sanoa mutta tiesin aikalailla alusta asti, että Andreas on hieman heikkojärkinen ja maanisuuteen ja skitsoiluun taipuvainen. Pidin kuitenkin pääni kiinni "hahhah, tiesin tän alusta asti"- ilmauksiltani, sillä en halunnut lietsoa riitaa, kuten yleensä. Avasin uutuuttaan narisevan etuoven ja pidin silmät visusti lattiaan liimautuneina. Töllistellesäni ovimattoa, huomasin pienen kirjeen jököttävän pörröisellä "tervemenoa"-matolla. Noukin sen ja jäin tukkeeksi oven rakoon. "Vittu väistäisikkö senki madonsyömä akka?" Kuului takaani ivallinen kysymys, ääni ei ollut Brianin eikä myöskään Ericin, sillä he olivat hetkeä aiemmin sujahtaneet sisälle ja menneet keittiöön. Käännyin hitaasti, ja näin tutut, hieman viimekerrasta vanhentuneet kasvot. "Sait mun kirjeen näemmä!" "JUDE!" kiljahdin ja tarrauduin Juden kaulaan. En voinut nähdä Juden kasvoja halatessamme, mutta uskoin hänen olevan yhtä riemastunut kuin minä olin.

Kuuma kahvi lotisi keittimessä kun istuimme pöydän ääressä. Jude kertoi että on ollut jo pitkään ihastunut yhteen mieheen, jonka nimeä hän ei vielä halunnut paljastaa, mutta vinkkejä sateli ja yritin yhdistellä. "No se on komee ja sillä on taitavat sormet. Öö, sillä on puolipitkät hiukset, tummat, miltei mustat ja se ei oo mikään kovin pitkä, niinku en mäkää. Tykkään sen äänestä, se on seksikäs. Tavattiin ekaa kertaa niitten bändin keikalla ja lähettii jatkoille, mut hukkasin sen miehen johonkin ku ei ehitty vaihtaan numeroita, en sit tiä kaipaako se mua yhtä paljon ku mäsitä..." Brian syöksähti olohuoneesta ja kysyi "Muru, oks meillä vadelmamehua tolle yhelle?" Vastasin et "Ei mut mustikkamehuu on, kelpaako?" Brian otti mehun ja vei pois näkyvistäni. Juden silmät loistivat "Kuka tääl oikeen on vieraana?" "Yks Eric." tokaisin tylyllä äänellä. Jude näytti entistä villimmältä ja aloin pelätä. Nyt tajusin, sekunti liian myöhään tosin. "Ditis, saanko mä jäädä..." Ericin lause loppui kuin seinään. "JUDE?" Ericin ilme ilostui. "ERIC?" Jude kysyi hieman hömistyneenä. Samalla sekunnilla Jude ja Eric kaulailivat intohimoisesti. Ilmeeni näytti varmaankin siltä että "Voi juma-vitun-lauta!" Ja johdannaispussi houkutteli mua vetään itteni jojoon.

to be continued...