Keskiviikona se sitten nähtiin, kuningaskotkan jäähyväiset Lahden suurmäessä keräsi eri lähteiden mukaan 11500-15000 henkilöä. Itse allekirjoittanut ei ollut tunnelmaa valitettavasti kokemassa muitten kiireitten takia. Mutta vaikutelma tapahtuman tunnelmasta on todella hyvä.
Kuten IS uutoisoi Jannen lainauksena ''Puomilla oli vähän haikea olo. Yhtäkkiä tajusin että ei perhana, täällähän ollaan viimeistä ekrtaa sukset jalassa'' Janne itse jää kaipamaan mäkihyppyä, kuten monikymmentuhatpäinen fanijoukko joka koostuu niin Jannen alkuuran nähnestä sekä myös kuten allekirjoittanut hieman nuoremmista faneista, heistä joka ikinen jää kaipamaan Jannea. Fakta kumminkin on että Janne on ja pysy ihmisten sydämmissä ja huulilla aina kun on kyse mäkihypystä, Janne on elävä legenda jonka tarina tullaan kertomaan tuleville polville, ainakin minä tulen näin tekemään, varmasti moni muukin, tai ainakin itse henkilökohtaisesti toivon näin.
Janne on mäkihypyn Raipe, tuo raa'an raatajan mutta reilun ja kovan johtajan tunnusmerkki. Vain aika näyttää mikä tulee olemaan Janne Ahosen tuleva rooli mäkihypyssä, ja jos sukset pysyvät visusti nurkassa vai nähdäänkö vielä comeback jokupäivä jossain roolissa, itse Janne on puheissaan vakuuttannut minut että sukset on ja pysyy nurkassa.
Tämän kesän kiireisiin lukeutuu varmaankin Jannen ''kesäura'', kiihdytysajo joka varmasti pitää miehen ainakin aktiviisena jos ei kiireisenä. Mutta ennenkaikkea nyt Jannella on aikaa perheelleen, Tiialle, Micolle sekä tuoreimmalle perheenjäsenelleen.
Mutta ennenkaikkea, iso kiitos Janne Ahoselle sykähdyttävästä ja ikimuistoisesta urasta.
Kolumni on luettavissa alkuperäisenä osoitteessa
www.freewebs.com/urheilukolumni
Uraasi kunnioittaen:
magnum_