IRC-Galleria

Siis ei vittu mikä siin voi olla niin vaikeeta, ei, ei vaan ymmärrä..

Mikä hemmetti siinä on että pitää vaan venyytellä asiaa? Sen ku tietäisin taitaisinpa olla asteen tai pari viisaampi..

Mitäköhän täss o jo menny 1½kk ? pari kertaa välissä, nyt pari tuntii sitt viimeks mutt, ei taaskaan...Mikä hemmetti siin oikee o et sitä pitää vaa vatvoa ja ei voida olla sanojensa mitainen, kertoisiks mulle?

Sä hyvin tiiät et vihaan sitä, joten miks sä sitt teet nii?

VOisko se ihminen ilmoittautuu jolla oli täsäs pari viikkoo takaperin blogissaan hyvä vertaus existä ja siitä et pitäis pysyy kavereina? :D

I whisper silently, how happy i'm at the moment,

my life was cruched couple of days backwards,

but still, at the moment, i'm happier than ever before,
thanks to to you i have a reason to carry on,
you are my support, you are my backbone,
you are the reason why I have a future to aim for.

<3

Kotona taas, back in the business.

Tulipahan sitten vietettyä lauantaista tähän päivään kello 15 asti lohjan sairaalassa, bueno reissu, mikäs siinä, palvelu pelas, safkaa kärrättiin eteen(laadusta voidaan sitt taas puhua.. Ois se 5 rafla ollu parempi kylläkin...)
Sänky taas, noh sairaalan sängyt ne on taas oma hienous, elektroniikkaa ja kaikkee jännää.. :D
Mutt mies on taas paremmassa kunnossa, ei elämänsä kunnossa mutta elossa ja 3kk kuntoutus odottaa horisontissa, sekä oireilusta eroon pääsy vaatii loppuelämän oma-aloitteisuutta sekä ohjatun kuntoutuksen jälkeen vahvaa sennetta ylläpitää toivottavasti saavutettu tulos loppuelämän.
Kiitokset lähetetään L(?) 190 vuorossa olleelle parivaljakolle, jokakertaisen E-A:n henkilökunnalle, sekä 4B:n henkilökunnalle.
Toivottavasti ei tän kummemmin enään tavata näissä merkeissä :)

Mun sydän ei toimi enää niin kuin ennen.
Ei, se ei toimi enää niin kuin sen odotetaan toimivan.
Sen syke suuntautuu nyt aivan toiseen suuntaan

Oon tunteiden vanki, mullon kahleet kiinni jaloissani
Joka kerta piinaa, mut viel pysynkö enään ajatuksissani
Elämä on kovaa, mä tiedän kyllä sen
Nää kahleet jaloissani vielä joskus katkaisen
Välillä tuntuu etten kunnolla enään pysty hengittämään
Sisälläni muistot, jotka arvet sieluuni mun jättää
Pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin
Moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin
On niin paha olla, mä oon niin turhautunut
Kaikki aina ihmettelee miks oon niin masentunut
Ihmiset tuntee eri tavoin, itse tunnen voimakkaasti
Siks pienet asiat otan joskus liian raskaasti
En puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut
Enkä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut
En voi tälle mitään, mä oon vaan tämänlainen
Ainoo asia mikä mut saa polvilleen on nainen

Boys, I'm back in the business!

Rakkaudesta sokeria kohaan @ SSoy 5.10-25.11.09 <3

Taistelenpa sitt taas tääl kipeen polven kaa joka on johtannut toisen jalan kipeytymiseen ja helvetin kipeseen selkään, et hallelujah vaan once again..

En tiedä ketä tai mitä kiittää siitä että istun tässä täysin kunnossa pientä shokkia lukuunottamatta ja kirjotan. Mutta kiitos.

Joskus ihminen voi olla todella helvetin onnekas, ja se onni tais tänään osua mulle, on pienenmoinen ihme että istun tässä vielä ja kirjotan täysin kunnossa.

Joskus pienestä virheestä, tarkotan lapsellisen pienestä virheestä voi koitua lähes suuronnettomuus joka vie ihmisen hengen tai rampauttaa pahasti, sen mä meinasin tänään aiheuttaa. Ja vaikka kaikki sanoo et tämmöst satuu niin vittu, ei sais sattuu tommosia virheitä, vittu ei sitä ihmisellä ole 'elämiä' loputtomasti. Pieni erhehän siinä oli kyseessä joita sattuu yhelle sun toiselle mutta mulla se meinas viedä hengen.

Mitä mä tahon sanoa että ihmisen elämä voi päättyä yllättävän nopeesti, aamulla sitä on onnellisempi kuin koskaan, ja myöhemmin sitä on lähellä viedä oman hengen tai vahintään vammautua vakavasti.

Ihmiset ottakaa elämästä ilo irti vielä kun pystyy, koska elämä voi päättyä lyhyeen.