Mietin tässä, junassa istuessani, oikeastaan ei-yhtään-mitään. Ja kuitenkin. Jotain. Jatkan ilmeisesti teemaa, elämä koostuu pienistä asioista.
Ajattelin taas aloittaa ajattelemaan negatiivisesti, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en sitä tee. Se on epäterveellistä.
Fyysisesti elän jo joko neljättä, tai viidettä elämääni. Ihmisen kehon soluthan, noin pääosiltaan, uudistuvat, niin sanotusti, seitsemän vuoden välein, eli itseasiassa suurin osa ihmiskehon soluista elää maksimissaan seitsemän vuotta.
Mielenkiintoinen huomio tuo, jos on.
Oho. Ollaan jo Tampereella! Kohtahan tässä ollaan Vihannissa! :P
Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen.
Nyt väistykööt synkät elon murheet, ne häiritä ei iloamme saa.