IRC-Galleria

Olen väsynyt kaikkeen tähän, mikä kuuluu mun elämään. Mikään ei muutu, ei huonommaksi, ei paremmaksi, paitsi väsymys. En jaksa tehdä yhtään mitään, olen loppu. Jäljellä pelkkä rutiini. Sen avulla varmaan jaksan. Voin kuvitella tilanteen, jossa olen kuollut, mutta silti vain jatkaisin elämää, kunnes joku sanoo, että hellitä vähän, kuolleen ei tarvitse vaivautua, saa vaan olla. Sitten kaadun vaan maahan ja olen siinä, mutta silti ahdistun, en tiedä, miten rennosti kuollut saa ottaa, kuinka rento täytyy olla, että lasketaan kuolleeksi. :D Mutta ei se mitään. Joskus elämä on tällaista. Voisin jopa kuvitella, että seuraavat 39 vuotta ovat tällaisia, tai vielä pahempia, yksin, kumppanin kanssa jaksaisi varmasti eri tavalla. Tai edes silloin jos olisi jotain reaalista toivoa saada kumppani itselleen. :D Epävarmuus, se kait minun voimani on vienyt. Ei lepoa, aina täytyy olla valppaana kuin haukka. Miksi? Että olisi mahdollisuuksia elää ja olla. No rest for the wicked.