IRC-Galleria

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään suoraan Jumalaan liittyvää ja nyt aion tehdä niin taas... Tuossa perjantaina tuli sellainen kysymys mieleeni Normanin keikalla, synasoittajan spiikin jälkeen, että miksi Jumala vaikuttaa meistä olevan niin usein hiljaa ja etäinen? Keksin kyllä vastauksen varsin nopeasti, vastauksen joka ainakin siinä hetkessä oli hyvinkin riittävä. Tämä vastaus oli seuraavanlainen. Koska Jumala on kiinnostunut siitä, mitä me haluamme sanoa. Hän kuuntelee, mitä meillä on Hänelle sanottavaa. Meillä on usein Hänelle niin paljon asiaa, ettemme itse pysähdy kuuntelemaan, mahtaisiko Jumalalla olla meille mitään sanottavaa. Tai sitten emme ota vastausta vastaan, vaan kieltäydymme hyväksymästä sitä, mitä Jumala sanoo. Tahdomme Jumalan vastaavan niin kuin me haluamme, emme niin kuin Jumala haluaa. Silloin on vaarana se, että alamme palvoa Jumalana jotain sellaista, joka vastaa meille meidän oman halumme mukaan. Ei muuta tällä erää. :P