IRC-Galleria

Viimeaikaisten kokemusteni perusteella voisin yhtyä Roman Schatzin mielipiteeseen siitä, että suomalainen sisu toimii näin, "herättääksesi sen suomalaiset tulee ahdistaa selkä seinää vasten ja pakottaa heidät toivottomaan asemaan. Ensin he menevät ihan valkoisiksi ja hiljaisiksi. Sitten he pumppaavat itsensä täyteen tuota mystistä voimaa,...". Itse sisun määritelmästä voikin sitten olla eri mieltä. Nyt ei kykene jatkamaan tätä tekstiä, sillä

jokin ajaa minut sängystä ylös,
vaikka täyden kuun hetki mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa,
kuinka se jaksaa,
viedä sinne missä aamu tekee tuloaan?

Kolmen aikaan nukahdin, enkä nyt saa enää unen päästä kiinni! Hyvin mielenkiintoinen ilmiö. :D Ei ole koskaan ennen näin käynyt ja nyt taas! :) Vissiin sitten tulee kirkkoon lähdettyä. Vielä voisi kyllä muutaman tunnin nukkuakin, mutta kyllä tämä vuorotellen kattoon ja unelmiin tuijottelukin käy! :) Hmm. Eii tämä voi johtua siitä, että toiset verhot on auki, kun se ei ole ennenkään vaikuttanut. :) Onpa kyllä, kylläpä onpa... Aikasta ihanaa! <3

Illan kolm... no, kaksi huipp... No ihan sama. Huippukohtia kuitenki. Lähtee lopusta alkuunpäin, ainaki aluksi. Oltiin meillä jatkotilanteessa. Oli Antti, Arto, Miika, Sami, Teemu, minä, Aino ja Emilia. Tytöt jutteli omiaan ja me pojat harrastettiin jotain ihan muutakin. :) Tekstiviestejä M:lle ja miksei E:llekin! Hääkutsu, oli aika ylläribonusbonusbonus! :) Joo. Sitte pyysin ja sain numeron, jotajokaööniinnyt... Ihanaa! |-) Joo. Aikaisemmin käytiin yhdessä yo-kodissa jossa vastaanotto oli kyllä oikein piristävä! :D Jamitämitämitä muuta nyt sitten tapahtuikaan... Kaikkea kivaakivaakivaa! Oli ihana päivä! :D Hirveesti tuli kivoja kehuja! :) Tykkäsin! <3 Varsinki enna! :) Tai no, oli kaks muutaki. :) Yritänköhän tällä "kiva"-tulvalla hyvittää jotain? Muutetaan kurssia ja puhutaan jostakin ihan muusta. Tytöt tykkää kun puhutaan tunteista. Noh, minusta tuntui ihanalta. Tuntuu vieläkin. :) Ai mikäkö? Kaikki, paitsi se, että lähden maanantaina Hesaan. Mutta sekään ei paina mitään siihen verrattuna, ettäettä... <3 Ihanaa! Joo. Tä... Ei tästä nyt tule mitään. Täytyy mennä nukkumaan, että aamulla herää. Voih. Silmät... Huokss... Sil-m-ä-t kun pistänn kiinnniii, niin voih! Ihanaa! Oi... :) Rrakkauss, ilo jar rrauhaa... Aamulla kirkkoon, jos herään. :) Ihan pakko vielä pistää. Ihana. Ihana. Olis pitäny laittaa tänään jotain hänelle. Väsy. Lähtee nukkumalla.

Sain nuorten kevätjuhlassa kortin, jossa luki "tykkään hänestä".

Tein valintani, tai se tehtiin minun puolestani. Nyt ainut asia, jonka voin tehdä, on katsoa mihin se johtaa. :)

Jep. Eräs mukava henkilö kehui minua rohkeaksi! Se oli kyllä... jotain sellaista... mitä tarvitsin. :) Sen voimalla menin tänään... eteenpäin. :) Kiitokset siitä! :D

Näin tein. Samalla aloin mietiskellä kaikenlaista mitä on tullu kirjoteltua tuossa aikoja takaperin.

Mietiskelin viimeksi, että joitain lauseita voi kuulla ihan liikaa, jolloin niistä menee maku.

Yksi lause, jonka havaitsin saavan itsessäni aikaan kyllästymisreaktion oli "oot kiva". Olen kuullut sitä vissiin liian monta kertaa, niin se ei enää vaikuta. Ehkä sama ajatus eri sanoilla ilmaistuna saisi aikaan positiivisia väreitä.

Tai sen sanoman siirtäminen käytännön elämään ajatusten tasolta. Noh, liikoja en ala vaatimaan.

Ostais muutaman junalipun ja kaivelis kaiken tarvittavan infon siitä, missä teologisen hakukoe on sitten ensi viikolla hesassa. Noin niinku muun surffailun ohessa.

Olin tuossa 9.30 pyöräilemässä (tänne) kaupunkiin päin, kun kuulin viereltäni tutun oloista moottorin surinaa/miksi sitä nyt haluaa sanoa ja kun katsoin kasitielle, niin mitäs siellä pörisikään?! Kolme masia veti menemään, veikkaisin, enkä ihan väärässä varmasti ole, jos sanon, että siinä meni muutama pioneeri Lohtajalta kohti Oulua, tai Kajaania, miksei jopa Rovaniemeä. Ainakin niillä oli mukanaan kaksi traktoria, joissa oli maansiirtokauhat ja yhdessä masissa itsessään oli kauha. Että simmottis. :)

Oli kiva vastata puhelimeen, ku joku sentään mua muisti. :) Tällaista lisää, niin elämä on vielä enemmän kivaa, kuin nyt. :))

Tuossa kahden jäljistä kun olin lähdössä kaupungille päin, niin ensialkuun ajattelin, että mitäs turhia ajella partaa siistimmäksi, kun ei kuitenkaan tule ketään tuttuja vastaan. Sitten mietiskelin heti perään, että mitä sitä turhia ajelemaan partaa siistimmäksi, kun kerran tulee korkeintaan tuttuja vastaan. Noh. Sitten mietiskelin, että miksipä en ajelisi partaa siistimmäksi, kun kerran ei tule kuitenkaan tuttuja vastaan, voisi sentään jollakin tapaa positiivisemman kuvan antaa itsestään (toistaiseksi) tuntemattomille ihmisille. Viimeinen ajatus, partaa siistiessä, oli, että nytpä sitten saa sanoa, että ajoin parranki, ku tiesin, ettei ketään tuttuja ole kuitenkaan tulossa vastaan, kun tulee tuttuja vastaan! :P

Kaupungille olin sitten pyöräilemässä, joskus noin 15.10. :)
Kävi hieman niin kuin olin ajatellut, ainoat erot mahdolliseen skenaarioon, jota pohdin tuolla ylempänä oli, että tämä tapahtui Junnilanmäellä, eikä kävelykadulla, vastaantulijoita oli vain yksi, eli kaksi vähemmän, kuin olin ajatellut (puuttuvia henkilöitä enna ja Ella) ja myös vastaantulija oli liikenteessä pyörällä eikä, näin ollen, kovin pitkää ajatustenvaihtoa tapahtunut.

Arvatkaapa kuka tämä vastaantulija oli?

:)

No hitsi, oikein arvasit, hymyni arvatenkin petti minut.

:)

Ihana! <3

No, jos et näistä vihjeistä arvannut, niin ulkona liikkuessaan pitää sellaista vaaleanpunertavaa huivia kaulassaan ja hänellä on vaaleat, pidemmänpuoleiset hiukset (Hei, come on, mulla niitä on hyvin vähän, että siitä lähtökohdasta lähtien, jos et ole samaa mieltä minun kanssani jo niiden hiusten pituudesta).