Viimeaikaisten kokemusteni perusteella voisin yhtyä Roman Schatzin mielipiteeseen siitä, että suomalainen sisu toimii näin, "herättääksesi sen suomalaiset tulee ahdistaa selkä seinää vasten ja pakottaa heidät toivottomaan asemaan. Ensin he menevät ihan valkoisiksi ja hiljaisiksi. Sitten he pumppaavat itsensä täyteen tuota mystistä voimaa,...". Itse sisun määritelmästä voikin sitten olla eri mieltä. Nyt ei kykene jatkamaan tätä tekstiä, sillä
jokin ajaa minut sängystä ylös,
vaikka täyden kuun hetki mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa,
kuinka se jaksaa,
viedä sinne missä aamu tekee tuloaan?