IRC-Galleria

Lahkeet kumisaappaiden ulkopuolelle. Kun sataa ei jäädä sisälle ja auringonpaistetta pelätään. :P No ei, vaan toivottavasti täältä kotia pääsee illaksi. Nimimerkillä kun käsky kävi varata vaan päiväiseen reissuun kamat, niin kaikki yöpymisvehkeet on kotona. Joo. Ja mestariki häipy asioilleen, vaikka töitä pitäis tehdä. On kyllä jääny valitettavan vähille viime aikoina tuo transendenttinen mietiskely.

Kun tässä lueskeli muutamankin päiväkirjamerkinnän äsken, niin pystyi huomaamaan sen, että ihmisiä ottaa päästä lähes aina, kun on kyse työhommista. Toisia ottaa päähän se, ettei töitä saa, toisia ottaa päähän se, että on liikaaki töitä. Toisia se, että ne kasautuu, kun niitä on ja toisia siksi, että niitä joutuu tekemään, vaikka hyvinkin vähän.

On se kummallista.

Toisaalta tänään kun ruohoa leikki menemään... :D ...niin tulin ajatelleeksi, että on minunkin elämälläni sitten vissiin jokin tarkoitus. Mikä se milloinkin on, sitä on vähän vaikeampi sanoa.

Oli kyllä masentavaa mietiskellä sitä. :D

Mutta ei ehkä enää. :)

Se on sellanen juttu, sanon suoraan sen.

Aika hupaisaa se, että kun puolikin viikkoa on niin kiireinen, ettei ehdi lukea lehtiä, eikä uutisia seurata, sitä on kiireiden loppuessa niin ulkona kaikesta, ettei oikein osaa suhtautua mitenkään edes siihen, että aurinko paistaa kauniisti.

No itse asiassa kiireitähän on aina, mutta tarkoitin jotain itselle niin tärkeää, että siihen ei edes tarvitse ajatella panostavansa, vaan se tapahtuu automaattisesti.

Hmm. Nyt kyllä tein virheen. Näin tässä äsken unen, että joku hämähäkki tippui katosta eteeni. Noh, nyt sitten tapoin hämähäkin, joka tippui katosta. Olis vaan pitäny viedä se ulos. Mutha nythe suihkhun.

Olen ollut sen verran kiinni muissa hommissa, ettei ole oikein ehtinyt tulla tylsiä hetkiä, jolloin yleensä kirjoittelen tänne. :D Eikä muutenkaan ole oikein ehtinyt käydä kuin katselemassa omat kommentit... :D

Tarkistetaan sitä ylöspäin. Hyväksymme tuloksen lopullisesti hopeaksi. Ensikautta odotellessa. Samat joukkueet mukana. :D

Mutta mitalisijoille sentään. Ehkä ensi kaudella tulee jo hopeaa, tai kulta. Sitä odotellessa siirrymme kesätauolle ja näin pois päin. Ei voi mitään.

...minä lähden Helsingistä jonku kovalla raskasta musiikkia korvalapuista kuuntelevan viulistitytön vieressä. :D Kateelliset varokoot.

Tuntuu sormessa se eilinen. Auts.

Menihän se nyt, jos nyt ei ihan reisille, niin johonki muualle sitte. :)

Kuoria appelsiini. Tuntuu varmasti vielä yhteentoista asti kynnenalusissa. Kyynelet valuu silmiin, jos en niitä pidättele.