Kun tässä lueskeli muutamankin päiväkirjamerkinnän äsken, niin pystyi huomaamaan sen, että ihmisiä ottaa päästä lähes aina, kun on kyse työhommista. Toisia ottaa päähän se, ettei töitä saa, toisia ottaa päähän se, että on liikaaki töitä. Toisia se, että ne kasautuu, kun niitä on ja toisia siksi, että niitä joutuu tekemään, vaikka hyvinkin vähän.
On se kummallista.
Toisaalta tänään kun ruohoa leikki menemään... :D ...niin tulin ajatelleeksi, että on minunkin elämälläni sitten vissiin jokin tarkoitus. Mikä se milloinkin on, sitä on vähän vaikeampi sanoa.
Oli kyllä masentavaa mietiskellä sitä. :D
Mutta ei ehkä enää. :)
Se on sellanen juttu, sanon suoraan sen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Heh! No nyt se tapahtu se aktivoituminen. 15.08.
- Kannettava tulloo! 25.02.
- Kieltämättä joskus tuntuu, että kaikki on... 18.02.
- Jatkokertomus. Eli nalle myös. 15.02.
- Eli nallekin 15.02.
- Ihan näin. :D 14.02.
- Huonosti menee, kiitos kysymästä. Paitsi... 12.02.
- Miksi-miksi-miksi-miksi-miiiiiiiiiiiii...ä?! 08.02.
- Ystävä joka koskaan minua jätä ei rauh... 06.02.
- Hitler has just one ball, Goebbels has no ... 27.12.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
-
▼
2007 (404)
- ▶ joulukuu 2007 (10)
- ▶ marraskuu 2007 (43)
- ▶ lokakuu 2007 (38)
- ▶ syyskuu 2007 (49)
- ▶ elokuu 2007 (59)
- ▶ heinäkuu 2007 (51)
- ▶ kesäkuu 2007 (73)
- ▶ toukokuu 2007 (40)
- ▶ huhtikuu 2007 (25)
- ▶ maaliskuu 2007 (12)
- ▶ helmikuu 2007 (4)