IRC-Galleria

Vielä ku kahdeksan kiloa vähenee paino, olen ihannepainossa.
:-D
Olen nyt kevytmielisempi, kuin kertaakaan lukion jälkeen.

Tuli tässä mieleen, että pitää vastakin kirjoitella jotain ihan outoa tekstiä tänne. Sellaista, joka heittää häränsilmää tikan perään, osuu yli maalin ja värjää sen uusiksi, jos kukaan ei sitä saa kiinni.

Hyvin nukuttu, on puoleksi tehty! Toistaiseksi ei mikään vaivaa.
:-)
Noin niinkuin ajatusten tasolla.
:-D
Kivaa on. Tästä voi tulla hyvä päivä.
:-)

Ei kait tämä nyt voi olla niin hankala tilanne, että yöunensa kannattaa tämän takia menettää.
:-D
Katselee tuossa ylihuomenna miten on mennyt ja toteaa sitten tilanteen. Vaikeammastakin olen selvinnyt ennemmin, niin miksipä en nyt tästä?
:-D
Nyt vois keskittyä keräämään energiaa unen muodossa, huomista ikkunanpesu-urakan jatkamista varten. Toivottavasti nyt saan unta.
:-)

Tuotaa... Tällainen jae iski silmään, 2. Kor. 6:10. "murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken."
:-)
Toki kannattaa lukea sitä ennenkin tulevat jakeet, miksei seuraavatkin.
:-D

Jooh. Mentiin lauluillan jälkeen pelaamaan tuohon Saloisten koulun pihalle. Olihan se ihan jees sinänsä.
:-D
Välillä oli ihan hyvääkin settiä, ehkä mulla vaan ei ollu oikeen fiilistä mukana hommassa. "Näin käy kun veto loppuu", sanoi Saarikosken Penttiköhän se nyt oli, tai joku kumminki.
:-D
Aaargh! Ei taas tätä. Nyt pitää, ei vaan saa ajatella kivoja asioita!
:-)
Raamattua lukemaan.
:-)
Sen voisi tehdä.
:-)
Mikään muu ei nyt auta! Ainakaann mikään muu, mitä voisi tehdä. Ei voi rauhoittaa mieltä, tietysti rukous voisi, epäilen kyllä.
:-)
Epäillä toki saa, toivon.
:-)
Olen hieman epätietoinen omasta tilastani nyt. Olenko nyt iloinen, surullinen, vihainen, herkkä, tunteellinen, tunteeton, vaiko kaikkea tätä, kun hymyilen ja nauran sisäisesti tälle tilanteelle. Ehkä en tiedä, pitäisikö itkeä, vai nauraa, joten valitsen nauramisen.
:-D
Houkka, se minä olen nyt.
:-)
Houkka.
:-D
Millainen houkka minä olen?
:-D
Varmaan aika säälittävä.
:-)
Miksi? Niin. Miksi? Miksi tosiaan olen houkka? Vakava kysymys. Vakava.
:-O
:-)
Vastaus on... Tai ainakin osa siitä on. Sinun tähtesi.
:-)
Hänen tähtensä. Yhden ihmisen tähden (rehellisyyden nimissä, korvaa ihmeessä tuo ihmisen tähden-sanapari sanaparilla... hmm... nais-- neid-- ääh... tytön tähden). Itseni tähden. Jumalan tähden.
:-D
Miksi sinun tähtesi? Koska tästä voi olla hyötyä sinulle. Miksi? En tiedä. Ehkä tarvitset tukea omiin kamppailuihisi, ehkä haluat nauraa minun houkkamaisuudelleni. Miksi hänen tähtensä? Ilman häntä... En nyt hymyilisi.
:-)
Miksi? Koska en pohtisi tätä asiaa ollenkaan, jollei hän asiaan vaikuttaisi.
:-D
Miksi itseni tähden? Koska ihan omin pikkukätösin tähän soppaan kävelin ja lusikkani nielaisin. Kauhan hukutin pohjaan ja sitä nyt sukeltelen suullani ylös.
:-D
Miksi? Koska olen heikko.
:'-)
:'-D
Miksi Jumalan tähden? Muuten olisin täynnä itseäni, eikä Jumalalla olisi mitään mahdollisuuksia minua käyttää.
:-)
:-D
Miksi? Koska vain sairaat tarvitsevat parannusta.
:)

Muistan pienen pojan pelokkaan,
joka nauroi aina naurujaan,
jaksoi uskoa hän unelmiin,
suurin haaveisiin,
päätä huimaaviin.

Poika varttui kuten minäkin, tielleen lähti meistä kumpikin
ja vaikka aika meitä juoksuttaa, muistamaan se saa, ei anna unohtaa, nauru saattaa poikaa matkallaan, huomisiin se auttaa jaksamaan, seuraa tähteään, eikä tyydy vähempään, vaan etsii määränpään.

Hän nauraa koska haluaa,
hän naurullansa rakastaa,
nauraa rakkaudesta nauruun
ja koko elämään saa onnen kiinni nauruissaan
ja ilon toisiin tartuttaa,
nauraa rakkaudesta nauruun, eikä säästä sydäntään,
sydäntään.

Ja luulen, että olen löytänyt sen pienen pojan uudestaan sisältäni. :D Tosin täytyy tunnustaa, että kaikki asiat eivät naurata, niistä en huoli juuri nyt. :) Iloista elämää. Ei huoletonta, vaan iloista. :D Nyt painun petiin. :) Nukkumisesta en sano mitään kylläkään vielä tässä vaiheessa. :D

Joo. Aamuyö meni vähän harakoille, kun näin yhden mielenkiintoisen unen. Joku, tai jokin vainosi minua. Ihan ihmiseltä se näytti, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun hakkasin sen pään irti ja koitin samaan aikaan sekä olla koskematta siihen ja särkeä sen kallon, siitä tuli vähän samannäköistä, kuin pomputtaisi koripalloa. Kaikista häiritsevintä siinä jutussa oli se, että se pää heitti mulle koko ajan settiä samaan aikaan ja naureskelikin mun heikoille yrityksille. Hm. Sen ruumis vaan seisoskeli siinä vieressä kädet puuskassa. Oli pikkuisen ahdistavaa... :D

No aamupäivällä näin jo parempia unia, yhden unen näin kahteen kertaan. :D Unen päähenkilö oli ensimmäisellä kerralla USA:lainen sotilas. Ilmeisesti jossakin päin Afrikkaa oli menossa jokin pienimuotoinen sota. Noh, USA:n joukot sitte sai vahvistuksia yhteen rannikolla olevaan tukikohtaan. Kuvitelkaa Pelastakaa sotamies Ryanissa oleva maihinnousu, ilman saksalaisia tässä vaiheessa... Tekivät harjoituksen nimittäin samalla. Tulivat siis maihin parin kilometrin päähän kohteesta. Ok. Ei mitään hätää tässä vaiheessa. Mutta mutta. Tilannehan muuttui, kun joukon korkein upseeri saa päähänsä luodin läheisestä metsästä. :D Siinä sitte lähtee yksi joukkue selvittämään asiaa. Ensin niitä vastaan tulee pari koulupoikaa parin puun tykönä. Noh samaan aikaan nähdään kun edessä olevan mutkan takaa on tulossa vihollista. Ovat enemmän, tai vähemmän huumeissa. Päähenkilö ja kumppanit juoksevat niitä vastaan ja ampuvat yhden. Elokuva tyyliin. Ei tähtäämistä. :D Sitten kun ne ryhmät ovat kohdakkain, päähenkilöllä ja sen taisteluparilla loppuu panokset, siinä on vähän sitten väistelemistä, muu joukkue on mennyt piiloon sitten niistä tummaihoisista kahdella kolmesta loppuu panokset ja ne otetaan kaikki vangiksi, juuri kun luulevat saaneensa kaksi vankia itse. Joo. Toisella kerrallahan olin sitten itse se unen päähenkilö, en välttämättä fyysisesti, mutta henkisesti. Koko uni oli kyllä aika elokuvamainen ja minä olin vähän kuin ohjaaja.

:D Vissiin jotain kosmista yhteyttä on, kun sain tuossa tunti sitten viestin leiriltä ja sisältö oli identtinen omien ajatusteni kanssa. Hupaisinta asiassa oli se, että juuri kun viesti tuli, olin tullut samaan johtopäätökseen, kuin mitä viestin lähettäjä omalla suunnallaan. Toki ajatuksemme olivat peilikuvat toisistaan. :D

Ja synkeitä aatoksia. Niitä nyt vähän on. :) Mutta niistä nyt ei sen enempää.

Väsyttää. :) On se pirullista, kun on avuton olo. Toisaalta sellainen aika turvallisen oloinen tilanne, en vain pidä kaikesta tästä.

Voin vain "heittää noppaa ja toivoa". :) Vuoron odottaminen vain on kidutusta. :D Kidutusta. :) Kivaa kidutusta. :D

Ainakin pelaan. Silloin voin voittaakin. Jos en pelaa, en voi muuta kuin hävitä. :) Pelaan siis. Voitosta viis, nyt kuitenkin sen voin saavuttaa. :D

Luovuttaminen... Hmm. Sitä olen tehnyt niin kauan, ettei se tule kysymykseen. :D