IRC-Galleria

Kun kerran sain yhden murheenkryynin taas pois elämästä, ainakin hetkeksi. Paikkasin nimittäin tässä reiän pyörän renkaasta. Toisen tällä viikolla. Jos en jopa kolmattakin samalla. Saa nähdä onko rengas aamulla tyhjänä... :D Tämän sankariteonhan siis tein sen jälkeen, kun lähdettiin Katilta yhden aikoihin poies ja olin juurikin päässyt kotiin ja sänkyyn ja lähes nukkumaan, kun yht'äkkiä kirkastui sellainen asia mieleeni, että pyörä on Kanttorilassa ja mikä vielä pahempaa, lukitsematta ja mikä ärsyttävämpää rengas tyhjänä. Noh, laitoin sitte farkut jalkaan ja viime hetkellä, kun olin jo ryntäämässä ovesta ulos, sieppasin mukaani tuulitakin, kun kävi mielessä, että pelkällä yöpaidalla voisi tulla vähän liiankin viilipyttymäisen viileä olo. Noh, kotiin tullessa muistin, että aamulla saattaa tulla aikainen lähtö kauppaan minulla ja ajattelin sitten paikata kaikessa rauhassa sen renkaan nyt yöllä. Näin tein. Toivottavasti ei tarvitse uusia urakkaa aamulla... :D Mutha nythen painhun pehkhuihin. Kuut nai, evri pati. Juu nou jeesmän. :D Ja toisille toivotan jo nyt kuuuut mooooonin Vietnaamm! :D

Tätä joutilasta kavahtakaa, se ei mahdu maailmaan, se ei vaadi, tahdo kadehdi, ei kumarra yhtään johtajaa.

Nyt mua vissiin on alkaneet kiinnostaa äidin vanhat emäntäkoulukaverit, ku piti ihan varta vasten äidin käydä näyttämässä Kaija Sikiön kuvaa lehdestä mulle. Ei vissiin menny perille, että ei oo niinku mikään tarve nähdä sitä. Juupa juu. Vitsit. Kello on vasta vähä yli viissssss...h.

Kiduttavan hitaasti menee aika nyt kohti kahdeksaa. Mitähän se tarkoittaa? Iloko odottaa, vai suruako tahtoo aika viivyttää? En tiedä. Sen nähdä saan, kunhan vain jaksan odottaa. :D Voi hyvää päivää taas. :)

Kymmenen minuutin ruokalepo muuttuikin sitten kahden ja puolen tunnin siivoukseksi.

Nyt ei jaksa edes laittaa kenellekään kommenttia yhtään mistään. Just ja just jaksaa tänne pk:aan kirjoitella. Ehkä vaan pitäis lähtä poies täältä. Katella vaan kellua ja antaa ajan kulua ennen iltaa. :D Sitte raamikseen. Juu. :D

Normipäivä. En kyllä tiedä mikä siihen on syynä, mutta aina kesällä tuntuu siltä ku tytöillä menis täysin eri vaihe päälle ku vertaa mihin tahansa muuhun vuodenaikaan. Jotenki ovat päällekäyvempiä ja niin edeskäypäin. Tällaisen asian pistin merkille ja tämä viikko on vahvistanut tätä käsitystä. Aika vahvasti. :D Enpä kyllä valita, kuulunhan suureen vähemmistöön. :D 49%:iin maapallon väestöstä siis.

Ja minä vajoan uniin kauneimpiin. Toivottavasti. :D

Hm. Vanhat ihmiset näyttää puhuvan aika paljon kuolemasta, se on ihan normaalia sinänsä, kun alkaa tiettyyn ikään tullessa tippua ne kaverit pois kelkasta, joiden kanssa sitä vietti nuoruutensa. Sitten tulee mieleen, että joskus kai tästä on itsekin lähdettävä. Sitten sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus ja haikaillaan nuoruuden perään. Siinä vain unohdetaan se, että sitten kun nuoret ovat tulevaisuudessa, he eivät enää ole nuoria vaan vanhoja. Uskoa tulevaisuuteen on siis uskoa vanhuuteen, on joku viisas joskus veistänyt. Uskoa vanhuuteen on alkaa tajuta kuolevaisuutensa. Uskoa, että tulee kuolemaan. Uskotko sinä kuolevasi? Minä uskon, mutta uskon myös, että kuolema on portti tästä elämästä, ei loppu. Siksi jaksan kulkea sitä kohti, välillä pysähtyen, välillä kiiruhtaen, keskimäärin tasaista vauhtia. On jotain odotettavaa. Odottavan aikahan on tunnetusti pitkä, joten tulen luultavasti elämäni pituuteen nähden, elämään varsin pitkältä tuntuvan ajan. Tällaisia pieniä huolettomia pohdintoja mietiskelin nyt, kun sattui olemaan aikaa. Tämä kaikkihan siis lähti liikkeelle siitä, kun äitini kertoi minulle pienen stoorin jostain naisesta jonka tunsi, jonka kaikki lapset kuolivat ennen kuin hän itse, koskapa kyseinen naisihminen vieläkin elää. Ilmeisesti. Olin vähän niinkuin, että voi hyvää päivää. Kiviä kiinnostaa. En kuitenkaan sanonut mitään, kun kerran näytti haluavan kertoa ja "autuaaksi" niin tulla. Voi hyvää päivää.
:D

Kommenttien ja merkintöjen määrä voi olla kääntäen verrannollinen. Tätä vaihtoehtoa täytyy tutkia...
:D