IRC-Galleria

Ei voi mitään. Näin vaan käy. Syytä siihen en kyllä tiedä. Kait se on se tieto siitä, että kohta se loppuu, mikä antaa lisää puhtia asioihin. En tiedä. :D

Se näyttää jännältä näin tauolla uunin pimeään sisustaan katsoessa. Pimeää tuolla uunin sisällä on vain ulkoa päin katsoessa. Sisällä on itseasiassa aika valoisaa. Ehkä samoin meistä jokainen on vähän kuin ulkopuolinen oman elämänsä arvioinnissa. Nähdään vain sitä pimeyttä. Takas sorvin ääreen.

Että minusta puhutaan. Vielä ku tietäis, mitä minusta puhutaan. :D Mutta nyt nukkuu hän. :)

Hyvää iltaa. Ei muuta.

Ei tarvi miettiä, mikä elämässä on menny pieleen. :) Se on kiva juttu. Enää vaan pitäis alkaa saada sovitettua kaverit johonki väliin elämässä. :) Teidät.

Heräsin sitte tuossa tasan viideltä, mutta samat hommat ehdin silti tehdä ku muinaki aamuina ennen töihinlähtöä. :D Vaatteet päälle, peti kuntoon, eväät kuntoon, aamupala, hampaat kuntoon ja pyörän kanssa jännittämistä. Ei kait siinä. :D Kumma homma, ettei ota päästä mikään. Pitäis kyllä. Ei ole normaalia tämä nyt. :) Noh, ehkä seki tulee vielä ja tilanne normalisoituu.

Onpa taas kerran sellainen maailman turhin olo. Ei taaskaan jaksa keksiä yhtään syytä sille, miksi haluaisin olla missään tekemisissä kenenkään kanssa, tai ainakaan kenenkään, jonka tunnen. Täällä päin maailmaa. Niin turhaa. Niin turhaa, ettei jaksa edes pyöräillä tätä mäkeä ylös. Ei tee mieli päästä minnekään. Jos vaan jäis tähän. Tai ainaki etenis hyvin hitaasti jotain edessä olevaa turhuutta kohti. Ei itku auta, ei ees jumalauta, leipä pöytään tuotava on.

Joo. Oltiin sitten töissä tänään kourussa, aka vesipuisto Serena. Aamulla kun mentiin, piti hirveällä kiireellä saada pikku rapakko käytävän puolelta vesikouruun uppopumpulla. Sehän toimi kuin unelma, eikä vettäkään tullut sisään, sitten laajennettiin tajuntaamme nakkelemalla "rautaviiksiä" virtaan, vaihtoehtoisesti myös viemällä em. esineitä ämpäreillä yläkerran kierrätysastiaan, tai lapioimalla rautapölyä putkien väleistä ja päältä, sekä vähän käytävältäkin virran vietäväksi. Oli aika orgastinen tunne, kun tiesi, ettei yksikään lapiollinen paskaa tulisi takaisin ainakaan tämän remontin aikana, eli se pääsi meidän kannaltamme loppusijoituspaikkaansa. Sitten lähdettiin tauolle. Tauolla vierähti oma aikansa. Sitten palattiin tauolta ja ihmetys oli suuri kun havaittiin, että kas vain, katosta on sitten valunut käytävälle ihan asiallinen määrä vettä ja tokihan vedenpinta nousi koko ajan tasaisesti. Siinä sitten säädeltiin yksi iso uppopumppu hoitamaan ongelmaa, kun ei saatu lisäletkua, että toisenkin olisi voinut laittaa toimimaan. Viimeksi kun käytiin, ennen töistä lähtöä, katsomassa tilannetta, tuossa puoli kahden aikaan, vedenpinta oli laskenut jopa sentin siitä mitä se oli korkeimmillaan. :D Ei muuta, jatkakaa!

Sanonta, "kiinnostaa kuin kilo paskaa", sai tänään töihin polkiessa uuden merkityksen, sen kiinnostavuus kun tahtoo olla näissä hommissa elämälle välttämätön, joten voin siis hyvillä mielin tästä lähtien sanoa, että tyttöjen on syytä kiinnostaa poikia (ja itseäni), kuin kilo paskaa!

Aletaan tässä poikien kanssa katsella elokuvia tässä. Toki jos on parempia ehdotuksia saa ottaa yhteyttä heti kun niitä tulee. :D