IRC-Galleria

Menin Piehingin kultakaivokselle töihin, leikkasin kalliota näytteiden ottoa varten. Mietin siinä sitten, että on sitä ihminen hyvin rajallinen ja vähään pystyvä. Leikkaat päivän kalliota ja siihen ei paljon jälkeä jää. Sitten mietin, että samoin se on joka hommassa. Ei kukaan saa aikaiseksi paljoakaan päivän aikana, vaikka kuinka töitä tekisi. Tuli mieleen esimerkiksi sellaiset kaikkien meidän elämään vaikuttavat henkilöt, kuin opettajat. Ei ne paljoa ehdi vaikuttaa lapsiin ja nuoriin, joita opettavat, mutta silti saavat työstään elannon itselleen. Sitten tuli mieleen, että ehkä jos opettajat vaikuttaisivat enemmän oppilaidensa elämään, niin tulisikohan heistä pikkuhiljaa tehokkaampia? :D En tiedä, enkä edes, että olisiko se hyväksi ihmisille, eläimille, tai tälle maailmalle, kun ihminen silti on aika rajoittunut, ainakin kaikessa hyvässä. Ehkä hyvä vaan, ettei saada paljon mitään aikaan. Ei pystytä tuottamaan enempäänsä vahinkoa. Se vaan saattoi olla virhe, kun ihminen rakensi ensimmäisen koneensa ja ne alkoivat kehittyä. Hitaasti, mutta varmasti. Koneiden avulla kekseliäät ihmiset kykenevät tuottamaan enemmän vahinkoa, kuin ilman niitä, eikä koneiden ylläpitoon tarvita kuin pieniä tekoja, joihin kuka tahansa kykenee. Hyvin yksinkertaisia koneita, joilla saa aikaan monimutkaisia asioita. Ja paljon. Tässä vaiheessa tulee mieleen sellaisia yhdistelmiä, kuin rautakaivos ja öljylähde, terästehdas ja öljyjalostamo, asetehdas ja panostehdas, asevarasto ja varusvarasto, RK-62 ja sotilas. Rynnäkkökivääri, hyvin helppohoitoinen "kone", jonka avulla ihmisestä tulee tehokas "tappokone", ihmisyys jää taka-alalle. Sitten kun ihminen vielä korvataan koneella, ihmiskunta on kaulaansa myöten ongelmissa. Jokin menee aina pieleen. Vaikka se, että tänään olin sairaslomalla, kun eilen tuli auringonpistos... :D Että tällaista pientä.

Mietiskelin, että ei sitä ihminen paljoa saa aikaiseksi päivässä, mutta nuo terästehtaan laitteet ne on infernaalisessa käytössä. Koko ajan kuumaa teräsaihiota pukkaa uunit ulos. Siinä ei menny ku kolkyt sekkaa, ku parisataa metriä teräsnauhaa meni ohi. Ja sitte piti mennä takas putsaan yhtä leikkurin moottoria. Se ei paljon tuntunu edistyvän se homma, tai edes olevan merkityksellinen, tai mitään, mutta silti siitä elantonsa sai.

Juu. Luin tässä kirjaa retoriikasta, eli Riikasta, joka on lähes peto. No, ehkä en. Tuota. Nyt olis hyvä hetki synkistellä näin päivän päätteeksi. :) Mutta mistä sitä synkistelis, ku ei oikein nyt ole mitään syytä? Paitsi tietysti yksi, kaksi, kolme, monta hyvää syytä synkistellä. Suurin lienee yksinäisyys. :| Mutta sen kans minä oon tullu toimeen jo monta vuotta, niin siinäkään ei oo paljon mitään uutta. Että sinänsä. Kai tämä elämä ihan elettävää on yksinäisyydessäki. Jos kerran vuorten viisaat vanhuksetkin ovat siitä selvinneet, niin miksen minäkin? :) Mutta nyt täytyy lopettaa tämä kirjoittaminen ja keskittyä kommunikoimaan! Palaamme angstiin seuraavassa jaksossa Paulin vuodatuksia... :)

Siltä se nyt näyttää... :D

Paras ja varmin tapa saada tekstiviestejä tytöiltä on, että ensin painaa duunia kahdeksisen tuntia ja sitten häärii kotona hommia ja sen jälkeen saattaa päivän työstä voimansa antaneena palkita itsensä pikku päiväunilla! Eiköhän vaan ala heti pukkaamaan tekstiviestiä! :D Parasta tässä kaikessa on se, että tekstaillessa kummasti mieli lepää, kunhan alkuärtymyksestä on selvinnyt, eikä tytöille muutenkaan VOI olla vihainen! :) Ainakaan kovin kauaa, eikä varsinkaan maille tytöille joista nyt puhun. :D

Kaikki jotka tietää, mistä puhutaan, sanokoon "hep!"! :D

Sementtiä, hiekkaa, pienirakeista hiekkaa, sekoitin, muurauslasta, ämpäri, sinkkiämpäri ja vesiletku, kiitos. Tuohon laiturin päähän, kiitos. Nyt lähtekää, kiitos. :D No, ei nyt ihan, mutta oikeasti, Raahe on liian pieni paikka, liian tuttu, liian nähty. Tai ainakin nämä piirit, joissa olen pyörinyt. Mutta kun uusia piirejä ei tunnu löytyvän yhtään mistään täältä, tai ainakaan sellaisia joihin haluaisin mukaankin. Ensi vuonna pois. Pois täältä. Ihan minne vaan. Pois. Tunnen itseni muinaisjäänteeksi. Väliinputoajaksi. Ei mitään syytä jäädä. Ei mitään. Tyhjää. Pois. Pois täältä. Jotkut jäävät mutaan makaamaan, toiset latojen orsille roikkumaan, jotkut seinien sisälle suljetaan, toiset taivaita kohti kurkoittaa, minä tahdon pois täältä.

Täällä Titanicin kapteeni. Hyvät matkustajat, (rotista ei ole niin suurta lukua,) pyydämme teitä siirtymään rauhallisesti pelastusveneisiin. Suomeksi siis. Pumput seis, antaa laivan upota, kun ei kerran pinnalla pysy, eli on parempi sanoa asiat suoraan, ku panttailla niitä. Kun on kyse kahdesta ihmisestä. Voipahan siirtyä elämässä eteenpäin.

Jos se on vain ystävyyttä, tai jos se on vain ystävyyttä minun puoleltani! Hui kauhistus, mikä ajatus! Niin täytyy sanoa, että olenpa todella huono ystävä muille ystävilleni! 8-0

...jos tuntee jotain, mutta ei voi sitä ilmaista, kun pelkää pilaavansa kaiken. Sekin myös, ettei tiedä, mitä se kaikki on, mitä voi pilata. Ystävyyttä? Kaveruutta? Jotain? Ei mitään?