Menin Piehingin kultakaivokselle töihin, leikkasin kalliota näytteiden ottoa varten. Mietin siinä sitten, että on sitä ihminen hyvin rajallinen ja vähään pystyvä. Leikkaat päivän kalliota ja siihen ei paljon jälkeä jää. Sitten mietin, että samoin se on joka hommassa. Ei kukaan saa aikaiseksi paljoakaan päivän aikana, vaikka kuinka töitä tekisi. Tuli mieleen esimerkiksi sellaiset kaikkien meidän elämään vaikuttavat henkilöt, kuin opettajat. Ei ne paljoa ehdi vaikuttaa lapsiin ja nuoriin, joita opettavat, mutta silti saavat työstään elannon itselleen. Sitten tuli mieleen, että ehkä jos opettajat vaikuttaisivat enemmän oppilaidensa elämään, niin tulisikohan heistä pikkuhiljaa tehokkaampia? :D En tiedä, enkä edes, että olisiko se hyväksi ihmisille, eläimille, tai tälle maailmalle, kun ihminen silti on aika rajoittunut, ainakin kaikessa hyvässä. Ehkä hyvä vaan, ettei saada paljon mitään aikaan. Ei pystytä tuottamaan enempäänsä vahinkoa. Se vaan saattoi olla virhe, kun ihminen rakensi ensimmäisen koneensa ja ne alkoivat kehittyä. Hitaasti, mutta varmasti. Koneiden avulla kekseliäät ihmiset kykenevät tuottamaan enemmän vahinkoa, kuin ilman niitä, eikä koneiden ylläpitoon tarvita kuin pieniä tekoja, joihin kuka tahansa kykenee. Hyvin yksinkertaisia koneita, joilla saa aikaan monimutkaisia asioita. Ja paljon. Tässä vaiheessa tulee mieleen sellaisia yhdistelmiä, kuin rautakaivos ja öljylähde, terästehdas ja öljyjalostamo, asetehdas ja panostehdas, asevarasto ja varusvarasto, RK-62 ja sotilas. Rynnäkkökivääri, hyvin helppohoitoinen "kone", jonka avulla ihmisestä tulee tehokas "tappokone", ihmisyys jää taka-alalle. Sitten kun ihminen vielä korvataan koneella, ihmiskunta on kaulaansa myöten ongelmissa. Jokin menee aina pieleen. Vaikka se, että tänään olin sairaslomalla, kun eilen tuli auringonpistos... :D Että tällaista pientä.