Se S.:n ja muiden espanjalaissankareiden tapaaminen perjantaina meni nyt sitten ainakin mun osaltani täysin ohitse. Paska homma.X/
Viikonloppu meni niin ratkiriemukkaasti, et hukkasin puhelimeni ollessani viel selvin päin. Vaikka olin selvä ja vaikka tiedän missä sen kadotin, niin silti en vaan löydä sitä.ü
Mulle tulee jotain kummia takaumia koko ajan lauantai-illasta. Ei ole kivaa, hitto että olen ylpee taas itsestäni.
Tänään pitäisi keskittyä kotona olemiseen, ja kiroan jo valmiiksi huomisia tunteja.. Mun asenne koulun suhteen sai viillon viime koeviikon aikana eikä vamma ole vieläkään parantunut.
Mun suunnitelmat yhden asian suhteen alkavat saada vahvistusta.
Mä en enää kestä mun kotipaikkakuntaa. Eiks sen oman kotipitäjän pitäisi olla se paikka jonne on aina mieluisaa palata..? Jostain syystä mun kohdalla se ei vaan mene niin.
- S.