IRC-Galleria

Musta jotenkin tuntuu, että mä olen mun serkkujen jalkojen alla. Ne haluaa pitää mut siellä, kohtelee mua kuin pikkuista jota pitää paapoa ja tarvittaessa hiukan piikitellä, kunhan se ymmärtää asemansa HEIDÄN ALAPUOLELLAAN.

Kun merkkasin itseni parisuhteeseen, Anne koki velvollisuudekseen tulla huorittelemaan mua kommentteineen kaikkien nähden siihen alle. Myöhemmin se pyysi anteeksi ja pyyteli et kattoisin et kaikki kommentit tuli varmasti poistetuksi – hah.
Teininä olin kaiken aikaa vain teini. Koin, ettei mulla ollut nuoren ikäni takia arvoa, ja he olivat niin hiton aikuisia. ”Sä olet ihan fiksu ikäiseksesi” – ehkä ton piti olla kehu, mut mulla oli sellainen olo, et ne halus vaan näyttää mulle kaapin paikan.

Jari aliarvioi mua kaiken aikaa.
16-vuotiaana tutkin hirveästi aihetta päihteiden käyttö ja huumeet. Kertasin ääneen tietojani, ja Jari totesi ääneen: ”Sä tiedät aika paljon huumeista” ennen kuin se korjasi: ”Tai siis LUULET tietäväsi.” Olen heille aina vain pieni serkku, jota pitää pyytää säälistä seuraksi ja jolla ei ole kavereita. Se on ihan pihalla ja aivan käskettävissä.
Nyt kaiken aikaa sen suurin tehtävä on huudella kaikille, millainen HUORA mä olen. Se luettelee, mitä mun kannattaa tehdä tai ei kannata tehdä. Se lukee kaiken mun Fabon seinältä ja tulee mulle kertomaan, mitä mä saan kirjotella ja mitä mun pitää sieltä poistaa. Samaan aikaan se kuitenkin kuittailee omissa kommenteissaan miten hiton lortto mä olen. Excuse-moi, näenkö ristiriidan?

Mitä mä voin tehdä, et ne saisi pienen näpäyksen? Miten mä pääsen niistä irti?

Pariisin Kevät
Tämän Kylän Poikii lyrics

Nykyaikana on lukematon määrä vääriä polkuja
Jokainen alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta
Fanfaarien soidessa
Tiputtelen esineitä matkan varrelle
Että löytäisin takaisin
Joku tuntuu keräilevän ne ennen kuin palaan
Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä
Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu
Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan, otan ensimmäisen junan
Jonnekin ja herään kyläpahasesta
Täytyy kirjoittaa äidille, täällä naiset on kuin noitii
Ne kysyy "ootsie tämän kylän poikii"

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä
Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Ihmeellistä miten paljon kykenee tekemään
Ilman että tekee oikein mitään
Tärkeintä on näyttää kiireiseltä
Ja seksikkäältä
Äiti mä en tiedä mistä nämä laulut kertoo
Nielaisen auringon, loistan valoa ja
Rakkautta vastaantulijoille
Ja tämänkin kylän noidille

Vähän aikaa nauttia, vähän aikaa laulaa laulu
Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan

Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä
Heihei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Äiti tuu hakee mut pois täältä
Heihei mutsi
Äiti tuu hakee mut pois täältä

Väsymys on kova. Toi koulu ei anna mulle mitään. :(

http://pelastetaankissat24.com/index.php?option=com_content&task=view&id=38&Itemid=46

Lukekaa linkkiin kerättyjä ihmisten jättämiä "annetaan kissa hyvään kotiin" ilmotuksia. Mitä jotkut ihmiset oikeen funtsii tuolla nupissaan, kun ne hamstraa noita eläimiä?

En malta odottaa keskiviikkoon asti..

Tänä iltana kuitenkin pitää olla prinsessa :p

Ei näil rakennekynsil pysty elää :D

Nyt mulla on smiley :) Nipisti se vähän ja Anne oli mukana naurattamassa mua.

Teinikihlat on persiistä. :)

Kävin yhdessä paikkaa, ja rahaa paloi, mut nyt asiat rullaa. Odotan vain soittoa yhdeltä ihmiseltä.

Viikonloppu meni kyl taas ihan turhan nopeasti. Torstaina mä värjäsin mopin, ja tä on taas kauniin tumman ruskea. Perjantaina mä käväisin mun serkun luona sovittamassa mun työpaitaa, minkä se pienentää mulle.
Ja ai niin - mä pääsin siin samal ihastelemaan uusia Lacosten saappaita. Sinne tuli samaan aikaan kyläilemään sen mun serkun entisen pomon yks tuttu, mikä on joku Lacosten tuote-esittelijä. Pääsin katsomaan semmosii popoi, mitä ei viel ihan hetkeen tule kauppoihin. Sit se mies anto meille yhden esitteen selailtavaks ja siel oli vaiks mitä kaikkee kivaa ja ihan edullista.

Perjantai meni sunnuntaihin asti ihan puhtaasti Tupasella tiellä siihen, et pakattiin ja siivottiin.

Mä olen ihan itse menny lupautumaan, et suunnittelen mun serkun firmalle esitteet ja kylttijulisteet ja muut jaettavat esittelyteemaiset materiaalit. Mun pitäis lainata joko siskoselta järkkäriä tai sit tyytyä vaan omaan kameraan ja marssia sinne tässä joku päivä ja ottaa pari kuvaa. JOO miks taas piti, koska se homma hiukan jännittää :-D

Toinen projekti mikä odottaa on yhden miehen pyörän laukut. Mun pitäis ommella sisuslaukut, mut mulla ei ole sopivaa ajankohtaa viel paneutua tähänkään projektiin.

Näin unta et Suomessa syttyi taas sota ja piilouduin metsän keskelle meidän mökille. Avasin kiinni pultatun ullakon luukun ja siivosin siitä tulleet purut lattialta, et jäljet peittyisi. Mietin miten nopeasti pystyn kiipeämään sinne, ettei mua löydetä.

Ens kuun alusta saan olla taas töissä täysipäiväisenä, ja sit mä saan kesätyöntekijän minkä koulutusvastuu on mulla.

Mulla olis yhdet platformit, joista haluan eroon, koska ne on mulle auttamattomasti liian pienet. Mun piti laittaa niistä kuvia yhdelle kaverille, mut en jostain syystä saa tyhjennettyä kameraa. Samasta syystä toi serkkuprojekti hiukan viivähtää.