Tyttö istui pienellä kivellä keskellä synkkää loputonta metsää.
Tyttö itki.
Tyttö itki samassa asennossa päivän ja yön, toisenkin.
Sitten eräänä iltana puun takaa kurkisti peikko.
Peikko katseli miten kyyneleet kastelivat nätin tytön posket.
Peikko tuli hitaasti ja varovaisesti lähemmäs tyttöä.
Peikko kysyi: "miksi tyttö itket?"
Tyttö nosti itkuiset kasvonsa ja kuiskasi surkealla ja heikolla äänellä:
"Olen yksin, eksynyt. Viluissani. Täältä pääse en pois. Eikä sillä väliäkään ole kun ei ole paikkaa minne mennä. "
Peikko katseli ihmeissään kun tyttö taas painoi kädet kasvoilleen ja itki.
"Mutta ethän sinä ole yksin! Minä olen täällä. Linnut on täällä. Kaikki on täällä!"
Peikko sanoi iloisena.
"tule mukaani. "
Peikko ojensi kätensä kohti tyttöä.
Tyttö katsoi hetken peikkoa ja tarttui peikon tarjoamaan käteen samalla kun nousi ylös.
Peikko pyyhki kyyneleet tytön poskilta.
He lähtivät käsi kädessä syvemmälle metsään hymyillen toisilleen.
jees. tarina kerran päivässä.TAVOITTEENA jatkoa tähän?