Vaikka ne rumia onkin niin ei sanoilla tunnu olevan kasvoja,
ne kaikuu korvissa aamuyön harhaisina tunteina,
kertovat surusta ja vihasta että ei voisi unohtaa.
Niinhän se on mennyt jo vuosia mutta sen
kasvot ei koskaan vanhene, vaikka omat
kuinka olisi kalpeat ja väsyneet.. se elää
kuin jokin apaattinen riemu, varmasti
nauraisi pihalle, mutta miten siitä menisi
kun oven tilalla on metri betonia.
Uusimmat blogimerkinnät
- Päämäärätön itsetuhon spiraali ilma... 26.04.
- [Ei aihetta] 24.03.
- Hammaspyörä 21.03.
- Viiva 10.03.
- 0.0.0000 07.02.
- Nihilistinen karnevaali 27.01.
- [Ei aihetta] 27.01.
- [Ei aihetta] 13.01.
- Verisuku 06.01.
- Rakastajat 26.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2023 (14)
- ▶ 2022 (26)
- ▶ 2021 (32)
- ▶ 2020 (52)
-
▼
2019 (22)
- ▶ joulukuu 2019 (4)
- ▶ marraskuu 2019 (1)
- ▶ lokakuu 2019 (5)
- ▶ syyskuu 2019 (4)
- ▶ elokuu 2019 (2)
- ▶ toukokuu 2019 (1)
- ▶ huhtikuu 2019 (1)
- ▶ maaliskuu 2019 (1)
- ▶ helmikuu 2019 (2)
- ▶ tammikuu 2019 (1)
- ▶ 2018 (24)
- ▶ 2017 (76)
- ▶ 2016 (43)
- ▶ 2015 (35)
- ▶ 2014 (61)
- ▶ 2013 (118)
- ▶ 2012 (130)
- ▶ 2011 (110)
- ▶ 2010 (92)
- ▶ 2009 (41)