Kolmet kasvot harmaan marmorin takana tuijottamassa,
samaa päivää vuodesta toiseen eikä se paljon
puhuttu parempi huominen ole vieläkään täällä.
Sitähän ne lupaa, mainostaa ja ylistää,
kuin rahaa sataisi taivaalta, kuin jotain
uljasta uutta maailma mikä nousee korvaamaan tätä
tautien mädännyttämää, tulvan kuluttamaa,
soihtuna palavaa kaaoksen kakofoniaa
mitä jo sodat ja talouskriisit
nuolee kiimaisena ekstaasista ja perversioistaan,
himokkaana vielä sairaampaan sessioon
kanssa raiskatun äiti maan ja sieluttomien biljonäärien