Kirousten panssaroimalla
sielulla läpi murhenäytelmien,
kunnes nekin katoaa aiempien joukkoon,
muuttuen titaaniksi vaurioiden päälle,
kemikaaleilla korvattu vuodatettu veri,
kunnes ei ole muuta.
Puhu sataa kieltä sanomatta sanaakaan,
aivan kuin pyörremyrsky pyörittäisi
maailmaa ympärilläsi,
samat lupaukset, samat valheet,
aina joku ne kyselemättä uskoo,
moraalinen vapaus kun kaikki seuraa tuhoaan
ikuisesta yöstä aamuruskoon.