Näe minut seassa myrkkyjen jotka ovat keuhkot polttaneet,
loputtomissa riveissä mitä kaikki on muualle katsoneet,
loju kanssani sisällä verisen ruiskun mikä lattiaa koristaa.
Katso muistoja, loputtomia lääkelistoja., löydätkö
enää minua niiden alta.
Kerää lattialta pois tylsyneet veitset, ei liha ole kuollut
niiden voimasta, kävele halki vihreiden seinien,
paikkaan jossa kuolema lakkasi tapahtumasta,
luiksi olemme jo päätyneet,
anna edes pientä arvoa kaikille hermoraunioille,
jonka jalat on nämä käytävät muovanneet.