Yksi elämäni pahimpia liskojen öitä takana.
Meinaa turvautua jeesukseen tämä pakana.
Kylmät hikiset lakanat, ei saatana.
Jotain rauhottavaa ois ehottomasti nyt saatava.
Muuten tää ei lopu, mie tärisen hosun
ja tiputan lasin paskaks lattialle (miksi) nokun.
Tähän ei totu, mie teen siitä lopun,
mut tärisen pitkästä putkesta ku pahanenki roku.
Painajaisia toisensa perrään.
Veren maku suussa nyrkki puristettuna herrään.
Kun joku astuu huoneeseen, niin pahat mielessä.
Mie pomppaan ylös mutta jokin on pielessä.
En pysty liikkumaan, hän seisoo vieressä
ja kissan kusen dunkkis se polttaa kielessä.
Mie menetän järkeni, terävimmän kärkeni.
Se avaa haavan joka hetken päästä märkeni.
Saakelin demonit vaikken teitä nää.
Mie tunnen läsnäolonne ja sehän riittää.
Tää on perseestä, tää on niin syvältä.
Suodatan tän saastan ulos mun kynästä.