On jotenkin hajanainen ja vähän kalvava olo.. Odotusta. Pelkään puhelinta, en tiedä miten reagoin jos se soi. Kun.
Tää tuli vaan yhtäkkiä, jotenki järjenvastasesti.
Mä kun luulin että joulukuussa saa levätä. Mä odotin sitä hiluineen, palloineen, hiutaleineen, valoineen, nauhoineen ja väreineen paratiisina, ei hirveesti koulua, ei ahdistavaa työtä. Kaikki vaan tiptap, ja sit kävi näin.
Onko ihmisellä joku mistä saada voimia? Musiikki. Se kai se on.
Suurimmat kyyneleet mä vuodatin eilen autiossa pakkasyössä ajaessani ja kävellessäni töistä kotiin.
Nyt pitää ymmärtää ja muistaa hymyillä välillä vähän.
Mut ensin mä lähden kotiin äidin luo. Ja vien mummille joulukortteja.
Uusimmat blogimerkinnät
- Kehen mitenkin sattuu 10.10.
- Error 06.03.
- Niin kauniit maisemat et silmiä kirvelee (o... 09.01.
- Hippa! 28.09.
- School's OUT 28.04.
- Smurffiasu 18.04.
- Iron maiden (rautaneiti) 05.04.
- Täyttä kusetusta 01.04.
- Vuonna 1985: vaaleenpunasia synttärikor... 29.03.
- Kuljen sitten vaikka alasti 26.03.