IRC-Galleria

Mä alan ihan koht itkee, ihan oikeesti.

Oon totaalisen peeaa. Näin paskaa tilannet ei taas oo ollu vähään aikaan. Johtuu pelkästään siis siitä, et tein alkuvuodest syyskuun loppuun asti paljon palkkaduunii, joten tulorajat on täynnä ja mun piti peruuttaa marraskuun opintotuki sen takii. Nyt teen edelleen duunia mut sellasta duunia mistä ei saa palkkaa vaan jotain vitun opintopisteitä, joita mä en voi syödä tai joilla maksaa vuokraa (tosin ei mul nyt viel NIIN huono tilanne oo ettenkö niit pystyis hoitamaan). Ja koska tekemist kuitenki koulun ja muiden kans on niin paljon ni en ehdi käydä Lintuparves töissä ku viikonloppuöitä.

Ja mulla OLIS rahaa, jos en olis täs viime aikoina reissannu ja nauttinu elämäst, ensin siel Hollannis ja nyt tää risteily. Eli oon 'ostanu' muistoja. Helvetin ihania muistoja, ja vielä ihanampia kokemuksia onneks kuitenki :) Olis sitä voinu käyttää rahansa huonomminki. Mut nyt vaan sieppaa ja kaikkein eniten vaan siks et haluisin ostaa kivoja joululahjoja. Sama se jos en pääse johonki parturiin, saa uusia piilareita, lämmint talvitakkii tai valokuvii kehitettyy. Tai jos syön nuudeleita loppukuun koska ne on hyviä. Mut ne joululahjat!

Lisäks hajoon siihen ihan vitusti et koska mulla on niin monta juttuu meneillään ni en enää muista tapaamisii, päivämäärii, tehtävii, mitään..
Jostain pitäs nyt ottaa pois, mut mistä? Nuorisotiimi, no way, se on mulle tärkee ja opettaa ihan homona. Koulu? No way, mä aion valmistuu joskus. Bosnia, no WAY, siit en luovu. Valoaurinko... se olis kai ainoo. Mut voiks siit enää lähtee ku on alottanu? Tosin eihän mulla siellä mitään sellasta oo kesken et mikään kaatuis jos sanon et sori mut haluisin joskus olla himassa sillee et katon vaikka vaan telkkarii tai luen, käyn ehkä jonkun frendin kans joskus kahvil enkä aina vaan sano et mul on tää viikko aika täynnä. Tänään en nyt enää tee muuta ku mee suihkuun ja siivoo huoneeni. Huomen kouluun.

Liian vähän tunteja ja niin helvetisti juttuja joita mä haluisin ehtii tehdä tai ihmisiä joita nähdä. Mut tää kaikki johtuu tasan musta itestäni, ei kukaan oo mun käskeny tehdä mitään, mennä mihinkään, käyttää rahaa mihinkään. Joten enkä ala itkee, miks mä alkaisin.. Ihan kiukulla teen sit vaan ja toivon et saan edes jouluna olla rauhas eikä joku vitun älykääpiö keksi nakittaa mulle siihenki jotain typerää postitusta, tilitystä, dokumentointii tai muuta persettä.

No hei dippadai, nyt loppu valitus :)

On vaan vähän blue olo, syytän siitä ryyppäämisenjälkeisiä ja sitä etten voi olla Helsingis nyt vaikka NIIIIN haluisin. Siel olis yks peikkopoika jonka kans olo ei varmasti olis sininen... *huoh*

Välillä tää on niin tätä, mut huomen on ihan varmast parempi päivä.
Meen fiilistelee niit laivakuvii ja Herbie Hancockin Stitched uppii.
*HUOH*