"Olisitko hyvä mulle jos mä oisin mukavampi? Menen suihkuun valot päällä, sä et huuda enää koskaan..
Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut, ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekkin pimeään, mut viedään pois, sinne missä ei tarvitse nimeään"
PMMP-Joku raja.
Aika helvetin mahtava biisi.
Kesäkaverit on kans, ihana hipsutusbiisi. Tulee varvassukat mieleen.
Tää on nyt hassu tilanne; mulla on viikonloppu melkein vapaa. Mul tuli eilen huimia ideoita sen varalle, mut koska kaikkee ei voi saada ni taidan jättää suunnittelut sikseen ja mennä sitte vaan ihan fiilispohjalta. Yhdet pikkujoulut on tiedos lauantaiks, samana iltana olis yhdet 30v. -bileet jotka taidan kuitenki passata.
Miksei ihmisellä pysy kaikki muistot päässä? Mihin ne hävii ja menee? Pitäs kirjottaa aktiivisemmin päiväkirjaa (EI TÄTÄ, ku sitä oikeeta) et vois joskus miettii et mitä joskus mietti. Tai mitä tapahtu. Mun mielestä päiväkirjan tarkotus ei oo se että "rakas päiväkirja, tänään söin leipää chilipekonilla ja piirsin kukkasia pölyyn" mut nyt ku oon lukenu vanhoja päiväkirjojani ni niistä löytyy ihania aarteita, ku oon kirjannu ylös edes jotain mitä ollaan tehty. Luulen muistavani kaiken mitä koko ajan tapahtuu, tunteet, hetket ja ihmiset, mut ei niitä kyllä oikeesti muista enää jonkun ajan päästä. Niitä on sit ihana lukee joskus myöhemmin, omia tekemisiä ja ajatuksia. Siinä kohtaa ku muisti loppuu ja pettää ni päiväkirjat alkaa.
Taidanpa siis mennä kirjottaa sitä ihan oikeeta päiväkirjaa, kun on miljoona tunnetta ja ajatusta nyt.
Ja sen jälkeen kudon pannulapun :) Mummo Lapatossunen.