No tulipa joo kauniita pannulappuja.
Kutominen suju vielä ihan fine, puikot viuhuen tein koulussa tekstinhallinnan luennolla pari läpyskää, mut ne meni ihan vituralleen ku yritin ommella niihin jotain rääsyä. Voi hevonvitunhelvetti sentään oikeesti. Jos ei PANNULAPPUJA saa kasaan ni ei hyvin mene.
Jos keskittyis vaan siihen mummoilukutomiseen ja yrittäs tehdä vaikka pipoja tai jotain vammasia villasukkia. Säälin niitä ihmisiä jotka joutuu niitä sitte käyttää. Jos vaikka köyhänä tyttönä annan niitä lahjaks kummeille ja mummeille. On se julmaa, sillon ku oltiin lapsia ni mutsi joutu laittaa esille kaikenmaailman susirumia söherryksiä ja käyttää jotain pikku-Päivin maalaamaa silkkihuivia koska siis muutenhan muksu pahottas mielensä.
Ja sama juttu jatkuu vieläki. Sori mutsi.
Ehkä mä en pakota ketään käyttämään noita paholaisen pannulappuja, sovitaan et ajatus on tärkein ja saa nauraa. Ehkä mä en kaikenlisäks edes oo niin ilkee et antaisin niitä kenellekkään. Sitäpaitsi niis on sydämiä. Ja vaikka mitä punasta kanttinauhaa (sukkahousujen ja elmukelmun lisäks vihaan nyt siis myös kanttinauhaa).
*huoh*
Helppoo tää mun elämäni ku suurin murhe on se, että pannulaput ei toimi :)
Nyt nuudelii ja sit kaupungille.