IRC-Galleria

Päätä särkee. Tulin just baarista. Ja joo joo "mä en juo". No en mä nyt mitään kännissä ole, mut join kuitenki jotain.

Juttelin yhen miespuolisen frendini kanssa mukavia ja kysyin siltä (se kun on sellanen että se osaa puhua muustaki ku säästä), että rakastuuko kundit enää.

Ei ilmeisesti. Siis en mä sillä, että mä kaipaisin ketään rakastumaan muhun nyt. Noin niinku tulevaisuuden kannalta, kyllä mäki vielä JOSKUS haluan rakastua ja että joku rakastuu muhun vaikken sitä minään elinehtona nyt pidäkkään.
Aika synkältä näyttää, jos tän mun kaveripojan sanoihin on uskomista. Leffat, kirjat... ihan illuusiota.
Sellasta nälkästä, kaipaavaa, innostavan kiduttavaa rakkautta ei kai oo olemassa. Joskus pienenä tyttönä oli sellasta ihanan järjetöntä tunnetta. Sitä ei oo enää. Meistä on kaikista tullu naurettavan tylsiä ja tasasia aikuisia enemmän tai vähemmän.
Ja mitä mun kuuluu tehdä, ku oon sataprosenttisen tunneihminen? Tyytyy siihen että ollaan niin fuckin' mellow???

Miksie ihmiset voi toimii järjettömästi, tunteella, ilman ajatusta?? Jos tekee mieli sanoa jotain, ni se sanotaan. Jos tekee mieli mitä tahansa se tehdään (lain rajoissa suom. huom.), jos tekee mieli halata ni rutistetaan, jos tekee mieli suudella ni suudellaan läkähdyksiin (tietysti siis vaan sillon että molemmat osapuolet niin haluaa).
Pitääks kaikessa miettiä seurauksia, sanoja, ihmisiä, tulevia, menneitä, olevia, mitä tapahtuu koska miks miten kuinka.

Voi jee. Taidan mä sittenki vähän filosofioida alkoholin vauhdittamana. Mut silti.

Nyt meen tekeen pari voileipää ja katon 70's showta enkä mieti sitä miten harmaan tylsä tää maailma (tai maa) on.

Unia.