IRC-Galleria

Tulin Pöytyälle jo tänään Tapion kyydissä. Pitäs saada se yks juliste-ehdotus huomikseks, mut että mua risoo ku ei oo photoshoppia. Krääh!

Kävin äsken hallissa kattomas ku mun nuorempi pikkubroidi (13v.) ja sen kaverit soittaa. Siel on kaikki mahdolliset bändikamat, vahvarit ja kaiuttimet. Kävin testaamassa koskettimia, jos vaikka roudaisin Turkuun ja jatkaisin pianonsoittoa.

Pojat soitti PMMP:n Pikkuveljee ja mä lauloin. Ja nautin.
Ei ziisus tollanen bänditouhu on ihanaa. Musiikki on elinehto, mitä tapahtuis jos tulisin vaikka kuuroks.. En tiedä. Ehkä muuttuisin sinipunaseks raivosta ja kuihtuisin pois.

Oon harrastanu paljon kaikenlaista tanhusta partioon ja kuviskoulusta kuoron kautta oman Touhukerhon pitämiseen.
Mut viime aikoina oon alkanu kaivata erityisesti tota soittamista. En osaa klassista enää yhtään. Ja sit mä rakastan tanssimista. Nuorisoseuran jutu ja skabat oli ihan huippuja. Ja sit se loppu.
Ja ratsastus.. se jäi jo ennen yläastetta.

Nää kolme mä haluan joskus takas. Pianonsoiton, jossa voisin oikeesti olla hyväkin jos harjottelisin ja opiskelisin sitä. Ratsastuksen joka yhdistää mun rakkauteni eläimiin ja tarpeeni kuntoilla ja painaa vauhdilla tuolla maastossa, jättää kaikki huolet sinne ja antaa pollen kiitää täyttä neliä pitkin peltosuoria niinku sillon skidinä.

Ja tanssin, joka on ihan uskomatonta. Huhtikuussa ku vedettiin ihan vaan se hiusmuotinäytöksen lyhyt pätkä ja koreografia jonka tein ni mä olin ihan kickseissä. En olis millään halunnu lopettaa. Tanssi, showtanssi tai joku, yhdistäis musiikin, vauhdin, kuntoilun ja esiintymishalun.¨

Sit ku näistä tän hetkisistä kynnyksistä selvitään (joka toivon mukaan joskus tapahtuu) ni mä jatkan noista ainaki jotain.
Mä lupaan.
Pakko ihmisellä on intohimoja olla, millä sitä muuten jaksaa..