Outo olo, keskittymiskyky nolla. Fiilikset sekaisin.
Eilen muutin pois jokirannasta, elämäni paskimpia päiviä for sure. Outoa kaivaa taas vanhoja kamoja papereista, niitä jotka kaks vuotta sitten jätin oman onnensa nojaan. Liian nopeesti muutin kaiken ja nyt kelaan takas. Väärin ketä tahansa kohtaan, olis pitänyt tuntea itsensä paremmin.
Ei tää oikein oo uus alkukaan, vaan lähinnä jatkumo asioille. Pakko kasvaa, mennä itseensä, opetella se mitä on, mitä haluaa, mistä on valmis luopumaan ja mistä ei.
Ei auta itku, ei mikään. Elämä on yhtä legolinnan rakentamista, lapsellista, värikästä, huteraa jos paloja puuttuu.
Kai pitäis lähteä ostamaan jotain fuckin' suihkuverhon lenkkejä kun ei ajatukset pysy sen vertaa kasassa että sais töitä tai kouluduunia tehtyä. Hienoa..