IRC-Galleria

Taas. Taas taas taas. Ei riitä et kipu on jatkuvaa ja jokapäiväistä, et se elää omaa elämäänsä ja muuttuu päivästä toiseen, on kuitenkin aina läsnä. Ei. Sen lisäks sen täytyy joskus testata äärirajat, voittaako se mut vai ei. Taas veti olkapään hermo pinteeseen, pää ei käänny, ranteeseen asti vihloo, tuntuu ku joku oli tunkenu kuulakärkikynän tai muun vastaavan terättömän esineen niskaan ja pyörittelee sitä siellä ihan vaan piruuttaan. Viime päivät on ollu taas normaalia kivuliaampia ja tänään se nyt sit otti ylivallan. Toimintokyky aika heikko. Pystyasennossa on turha kuvitella olevansa. Kun ei nukkumaankaan pysty niin ihan sama vaikka sit olis koneella ja tekis töitä kivun kanssa. Luovuus ei tosin ihan hirveesti nyt just kukoista. Mut aina kannattaa yrittää.. (ttu joopajoo).

Helvetin helvetin helvetti. Mä vihaan tätä kipua. Tätä näkymätöntä, väsymätöntä vihollista, joka ei suostu kuolemaan. 7 vuotta jatkuva kipu jossain päin yläselkää tai päätä. En muista miltä tuntuu se ettei satu.. Se olis aika utopistinen tila. Sellanen mulle utopistinen tila, joka on kuitenkin suurimmalle osalle ihmisistä täys itsestäänselvyys. Eipä sitä osaa arvostaa asioita ennen ku ne menettää. Ei mikään turha klisee tämäkään.

No mut valivali. Mitään morfiinia en ala vetää. Ei siihen kuole että sattuu, vaan siihen kun ei enää satu ja on tunnoton. Kipu ainakin kertoo et on vahvasti elossa. Ja mä en aio lopettaa olemista, tekemistä. Sinä hetkenä, kun kivun takia jätän tekemättä jotain tärkeetä, niin se on voittanut mut. Oon 25 -vuotias, helvetti sentään, en varmasti oo vielä luovuttamassa. Katotaan 50 vuoden päästä uudestaan, sit saatan jo antaa periks. Vittu helvetti saatana perkele. Vihaa, turhautumista, raivoa. Oon niin vihanen tälle. Helvetin epäreilua. Mä en mielestäni oo ansainnut näitä kipuja. Miksei joku pedofiilikusipääraiskaaja vois näitä saada? Siinä olis ansaittu elinkautinen.

Vaikka tuntuu siltä että pää varmaan irtoo kohta tai vähintäänkin olkapää räjähtää (pulssi tuntuu jo kipukohdissa sykkivänä aikapommina) niin aivan sama. AIVAN SAMA. Sen verran annan periks etten yritä raahata itseäni toimistolle. Mut siihen se jää, enempää riemuvoittoja en kivulle anna. Nyt musa täysille ja nettisivumatskujen pariin tyylikkään niskatuen, lämpötyynyn ja 2000 mg:n paratabsilatauksen kera.

Kipu 1 - Päivi 1, ja kyllä mä sen iltaan mennessä potkin munattomaks.

PMMP - Matoja

AAAARRRRRRRRGGGGGHH!