IRC-Galleria

Strategisen johtamisen tunnilla. Sääli Nicholasta, kun jengin keskittymiskyky näyttäis olevan jotain 4 -vuotiaan luokkaa. Mäkin näytän siltä, että teen jotain järkevää kun tosiasissa kirjotan tätä höpöhöpöö. Ei sillä etteikö mua kiinnostais organizational control ja cost leadership, ne vaan tuntuu aiheina niin tutuilta ja maalaisjärjellä tentittäviltä et riittää ku toisella korvalla kuuntelee ja toisella silmällä vilkuilee powerpointteja (vammasen näköstä, tosin).

Viimesen parin viikon aikana oon huomannut lähipiirissäni sellasta syksyn aiheuttamaa tahmaisuutta, levottomuutta, ahdistustakin. Ollaan kesän ja joulun puolivälissä, pimeys hyppäs ku huppu niskaan ja duuneja/kouluhommia on takana ja edessä aika lailla. Itelläkin vähän levoton olo, tuntuu siltä et pitäis tehdä jotain mut toisaalta ei oikein tiedä et mitä. Koulua ja duunia ja frendejä riittää kyllä nyt just sillä mitalla et kovin tylsiä hetkiä ei pääse syntymään. Silti olis kiva jos olis joku reissu tiedossa, joku härpäke, jotain arjesta poikkeavaa mitä odottaa. No, Halloween on ainakin semisti sitä. Vielä kun osais päättää miten pukeutua..

Anyways, viimeisetkin rippeet menneen kesän rusketuksesta on hävinny ja jättäny jälkeensä punavalkoisen Suomen kansan, joka potee nyt sitä "voi vittu näitä duuneja/kouluja/pimeyttä/ tylsyyttä/tahmaisuutta/saako käpertyä peiton alle 7 kuukaudeks" -antipatiaa. Olikohan liian laaja yleistys puhua koko Suomen kansasta.. no, hälläväli.

Tää on vähän sama juttu kun VR:llä: mihinkään vuodenaikaan ei osata varautua ja sit se "yllättää", joka ikinen vuosi. "Lumentulo/helle/lehtien putoaminen (!) yllätti, junaliikenne seisoo". Eiks ne hitto soikoon osaa varautua yhteenkään vuodenaikaan, ne kun joka vuosi toistuu ihan samalla syklillä ku aiemminki? Tää viimeisin, eli syksyn lehdistä johtuva junien myöhästely oli mun mielestä ihan loistava. Vaahteranlehtiä kiskoilla, beware!! Ite porskuttelin ku pikkumukula läpi kaikista kaduille kertyneistä lehtimassoistaa. En menny kuitenkaan hyppimään talkkareiden työllä ja tuskalla kokoamiin lehtikasoihin (lähinnä siks et niissä saattaa olla koiranpaskaa).

Ehkä meillä kaikilla on nyt vähän sama ongelma ku junilla; pimeyden/kylmyyden/väsymyksen/märkyyden takia ajatus seisoo, ja pirteydessä ja tyytyväisyydessä on pieniä katkoksia.

Täytyy yrittää löytää niitä pieniä piristyksiä, jokaisesta itsestä ja asenteesta tämäkin on kiinni. Voihan sitä märehtiä olotilaansa seuraavan puol pimeetä vuotta. Henk. koht. mieluummin kuitenki teen jotain ihan muuta. Aloitan kuuntelemalla Anna Puun Onnen viipaleet ja Corinne Bailey Raen Put your records on.

Oho, Blue ocean strategy? WTF.. nyt ei maalaisjärki enää riitä, pitäs varmaan kuunnella. Mahakin murisee niinku paraskin Harley, onneks on vadelmajuustokakku -Kismettiä laukussa.