Sataakuuttakymppiä kohti Turkua Jaffapullo kainalossa ja suklaata paidalla. Lähdin junailee itseäni Helsinkiin PUOL SEISKALTA aamulla. Ihan sairasta jos herätyskello näyttää 05 jotain. Mut ei se tiukkaa tehny, kauluspaita niskaan, hiukset sutinalla taakse, suukko murun uniseen takkutukkaan ja menoks. Ihmiset tosin on aamuisin ihan hulluja, ihan ku härkälauma olis hyökänny päälle ku juna pysähty Kupittaan asemalla. Mä olin luonnollisesti yli vaununmitan väärässä kohdassa laituria, eli saan syyttää itseäni et jäin jalkoihin.
Olin siis Digibusinessin international business programin seminaarissa kuulemassa vähän ajatuksia ja ideoita ja ottamassa boostia firman touhuun. Kannatti mennä vaikka päivä oli pitkä eikä koulutuskaan mikään halpa (duuni maksaa tosin). Spotifyn ja Sulakkeen presentaatioo muun muassa ja paljon hyvää keskustelua erityisesti suomalaisesta (start-up) yrityskulttuurista ja mentaliteetistä.
Voi piru, mun piti kirjottaa siitä vaikka mitä ku on pää täynnä ajatuksia, duunidraivia, menestyksenmakuisia fiiliksiä. Mut Kupittaan laituri häämöttää jo kohta ja niskatkin on ihan jumissa ku kirjotin jotain company descriptionia alkumatkan. Näytän varmaan just tasan sellaselta nuorelta toimistokiipijänaiselta tekniikkavehkeineni, tekokynsineni, kauluspaidassa, harmaassa mekossa ja hillityssä meikissä. Hahaa, oon kuivakka sihteerityttö!!Onpa hauskaa.
Jos lähtis nyt menee tästä junasta.