IRC-Galleria

Olotila on jotakuinki yhtä hehkee ku noilla natsizombeilla, joita mies listii vieressä boksilla. Vuosi on alkanut siis ihan odotetusti, ideahan oli että juhlitaan kunnes tipahdetaan. Loistoilta ja vuodenvaihde, aina tinanvalamisesta siihen, kun porukka luuli paperipalloja pähkinöiks. Nyt on virallisesti ja vallattomasti sanottu morjens menneelle vuosikymmenelle. Tervetuloa siis seuraava kaikkine mahdollisine käänteineen, nousuineen ja laskuineen.

Päässä jumittaa. Ei mitään uutta. Auttaiskohan jos söis loput briejuustosta.. Tuskin. Kiva kun päätä särkee muutenki ja sitten on vielä otsassa ihan jäätävä finni. Ei oo helppoo, ei. Jos vetäis vaan otsiksen siihen eteen ja leikkis ettei oikeesti oo vajaa kakskutonen mimmi, jonka naama ei vieläkään toimi niinku pitäis.

Vuos 2010. TAAS yks vuos täynnä elämää eri puolineen. Alkoi melkein kymmenen kiloa hoikempana. Ei sitä kyllä voi ku nauraa. Ja ehkä lopettaa sipsien mässytys.

Oli Budapestit ja islannin räjähdykset, aatut, moulin rouget, vaput ja ihania iibeilyjä. Elämän ja itsensä määrittämistä uusiks. Tahkon promoja, kasaribailuja, tenttejä ja töitä. Rakkauden kesä, Helsingin kadut, hellettä, hikeä, laastareita kantapäissä. Tutustumista ja kasvamista kiinni tohon ihanaan zombientappajaan. Botelloa, ruissaloa, landelan kesäyötä. Syksy Vähä Hämeenkadun kahden kämpän kesken, lisää tenttejä ja töitä. Lisää itsensä määrittämistä, elämän muotoutumista. Tuutorointia, torstaibileitä, xboxia, rapujuhlia. Vanhojen kavereiden kasvamista ystäviks. Ihastumisen kasvamista rakastumiseks, rakastumisen rakkaudeks. Kuukausittaisia kukkia, keikkareissuja, halloweenia. Loppuvuoden kouluduunirutistus ja mukava joulu rakkaan ja hassun perheen kanssa. Lukemattoman monia muita hetkiä ja tapahtumia. Elämää. Sitä tavallisen erikoista, joka ei onnistuis ilman kaikkia niitä aivan MAHTAVIA ihmisiä, joita tän naisen elämään kuuluu.

Ziisus että tossa pelissä on vajakit soundit. Homoryssiä? Wot?

Muisti pelaa viime vuoden kohdalla ja tällä aivotoiminnan määrällä näköjään valikoivasti. Mieleen tulee lähinnä ne jutut, joista on valokuvia. Ja tietty ne, jotka on tuntunu eniten, mut joita ei juurikaan oo tarvetta muuttaa tekstiks.. no, whatever.

Sain joulupukilta pullon tequilaa (sain mä kyllä muutakin). Se saa nyt sit odotella avaajaansa. Alkaa tää lässähtämisen määrä siepata siinä määrin, et tän viikonlopun jälkeen saa jäädä mässyt ja tipat. Kroppa kaipaa muutakin ku pelkkää julkisivuremppaa. Saa jäädä Koskenlaskijat ja Koskenkorvat. Nyt on siis pakko vetästä loput namit kaapeista, ettei jää mitään houkutuksia. Kjäh kjäh ja omnomnomnom.

Loistavaa, että ei malttais odottaa mitä tällä(kin) vuodella on tarjottavanaan. Life <3 Melkoisen imelää lässytystä, mut minkäs teet ku kaikki on niin pirun hyvin. Sitä lukuunottamatta, että farkuista jäi vyötärökaistale käteen. Mut mitäs pienistä.

Aika kevyt tää henkisen euforian ja fyysisen pahoinvoinnin tasapaino.