Tajusin äsken että kolmen viikon päästä en enää ihmettele tätä koneen ruutua omassa sängyssä vaan jossain mäellä Bosniassa.
Kävin tänää ostamassa kunnon vaelluskengät. Ja hommasin vakuutukset. Raakaa peliä, pitää tsekkaa että vakuutus kattaa myöski mahdollisen ruumiin kuljetuksen Suomeen.
NO EMMÄ SINNE KUOLE! Mut voihan sitä kuolla missä vaan koska vaan, Suomessa mulla on siihen sellanen vakuutus että porukat saa viis tonnia jos päätän heittää veivini (typerä sanonta). Halvalla lähtee.
Mut siis kolme viikkoo.
Huhhuh. Nyt ehkä vähän jo jännittää. Toivottavast Kosovo ei kokonaan räjähdä ennen sitä, mä en aio peruu tätä keikkaa, en ikinä.
Nyt sinne nukkuu, pää särkee kahta kovemmin.
Oli muuten vähän hiton hyvät kemut lauantáina mut nyt en ala niitä kelailla.