Kunpa mä vaan vielä oppisin olemaan normaali, tasanen, järkevä ihminen, joka ajattelee ennen ku tekee mitään. Vähemmän impulsiivinen, vähemmän fiilis, vähemmän hullu.
Toisaalta, haluun tuntee elämässä niin paljon ku mahdollista. Iteppä osani valitsen. Vittu kun on ikävä, miten tollasia ystäviä löytää, miten tällasia ystävyyssuhteita syntyy? Itkin jo kävellessä junalta autolle, ja se juna vei mun sielun.. veljen, siskon, ihmisen pois. Rakkaan, tärkeen, ihanan frendin. Jonkun joka pystyy lukee mun ajatuksia.
Onneks ei kuitenkaan kaikkia kun enhän minä tiedä itekkää mitä kaikkea mun päässä on meneillään..