Wou.
Tää on oikeesti aika vahvaa. Mut otettava on että nukkuis ees tän yön, oon luvannu heidille et lähden huomenna sen tueks ja seuraks Saloon ja mähän meen ja ajanki vielä (varokaa ykköstiellä).
Että mä vihaan lääkkeitä. Ainaki omalla kohdallani.
Ja jos tää ilkee kipu on hermoratavaurioo ni sit napsin lääkkeitä loppuikäni
ja kuten Heidi sano ku syksyllä 04 tutkittiin ja söin hermostolääkkeitä hetken niin "ne lääkkeet teki susta hullun".Olin pinna kiree koko ajan. Ja silti sattus.
JEE.
Tästä asiasta en jaksa jauhaa enempää koska se on ihan perseestä koko juttu eikä auta ketään eikä mitään eikä AAAARGH.
Mur räyh, ku meen seuraavaks landelle ni otan lekan ja meen hakkaamaan loputki mun Civicin romusta ihan päreiks ja puran siihen turhautumistani. Ei parikymppistä ihmistä kuulu sattuu ympäri vuorokauden ilman syytä. Ei kuulu, ei ei ei.
Yks kerta ku kysyin Heidiltä ja Tapiolta et miltä se tuntuu ku ei satu ollenkaan ni ne oli pihalla ku lumiukot. Eipä kai sellast asiaa tuu paljon ajateltua kenenkään.
Aina halutaan sitä mitä ei oo eikä osata nauttii siitä mitä on, ja nyt vien tän sekopäisen filosofiani nukkumaan.