IRC-Galleria

Voi ÄITI, mä oon tilannu kuvia kuvina viimeks elokuussa 2005!! AAARGH! Oon muuten ottanu sen jälkeen ehkä jotain 900 kuvaa.
Great.
No, lähetän extrafilmille tänään jotain 800 ja loput jätän ehkä lähettämättä koska on tullu otettuu niin paljon niitä "räps räps" kuvia, joissa näkyy käsivarsi. Etenki Paulan ja Kaisan kans on kaikenmaailman sekopääposeja :)
High fashionit mun on kuitenki pakko tilata kaikki :D Ne on niin törkeitä!

Hollannin kuvist puolet on Sofian kameras, se lähettää ne mulle ku ehtii. Yritin äsken lisätä pari kuvaa reissusta tänne mut kone vittuilee.

Oltiin lauantaina Sannan ja Juhan tupareissa. Siel oli aika tiivis tunnelma, oli tosi hauskaa :) Osa meist vaelsi Onnelaan kävellen, osa meni autol, osa taksil ja meit oli about 30. Juha hoiti meiät jollain taikatempulla sisään jonon ohi. Sanna tuli sisäl, puhu puhelimes ja lähti kotiin ku se oli vähän turhan känni-Sanna. Such a shame, känni-Sanna on ihana!
Sit me syötiin siellä tupareissa tietty kolmioleipiä joita oon vetäny joka bileissä siitä asti ku Santsi täytti jotain yheksän :)

Ne on avopari, APUA, tajuttiin se Terhin kans vast nyt. Kikatettiin Terhin ja Marjaanan kans nurkas niin et posket sattu ja saatiin vähintäänkin uteliaita katseita mut ziisus et olis hauskaa :D

terhi jammas sitä vitun trancea kahden kundin kans ja mä lähdin rokkipuolelle vetää tupakkaa ja pyysin siltä söpöltä kundilta tiskin takana Sweet Home Alabamaa (niin letkee, niin upee) ja polttelin ja chillailin ja sit yks hemmetin junttura jätkä tuli sihen heilumaan ja mä sanoin että en kaipaa seuraa kiitos. Eiks se oo kuitenki vielä ihan nätisti sanottu?
Ei se aasi tajunnu mitään vaaleensinises pikeepaidassaan, mä sanoin että lähe nyt vittu käveleen ni se otti askeleen taaksepäin ja jäi siihen jammaa ja näytti ihan vauvalta ja mun teki mieli potkia sitä.

Esa ja Luse tuli kans Onnelaan ku kaipailin rokkiin seuraa, kyselin niiltä neuvoja katkasta yks alullaan oleva ihmissuhde siististi (katkasin sen eilen, mut en siten ku Esa ohjeisti: pane sitä ja sano sit et sil on liian iso.. :D). Bosniaan oon nyt siis ainaki menossa.

rillumarei, meen lähettää niitä kuvia sinne extralle että saan ne joskus. Huomenna kattoo Tapioo Säkylään, pitäs opinnäytetyöopaski lukee jossain välis.
Ja kokouskutsut lähettää.

Mutkumutku emmähaluu. Oli tosi chill out -viikonloppu.
Vuokrattiin eilen Terhin ja Ninan kans Elizabethtown joka oli kymmenen minuutin jälkeen niin paska et lopetettiin se kesken. Ei darrassa voinu tajuta et mistä siinä oli kyse. Katottiin G.I. Jane. Sit katottiin vielä illalla Wall Streetin valtiatar jota suosittelen lämpimästi kaikille.
Se aikaansaa sellasen jännän olon että tekee mieli tappaa joko itsensä, joku muu, tai mieluiten käsikirjottaja. Leffan kokonaisbudjetti oli varmaan jotain 45 dollarii, editointi tehty jossain pilventuoksusessa kellarissa ja lavasteet haalittu kokoon jonkun kuvaajan assistentin vintiltä. Ja kellä on rullat päässä jos on rastat!?! Siitä mä en ainakaan pääse yli, eikä Terhikään.
Suosittelen tosiaan. Mulla on se omana, annan sen joskus lahjaks jollekki jota vihaan.

Öö...

Mä oon ilmesesti lähdössä Bosniaan kolmeks kuukaudeks keväällä. Tai siis joo, oon.

Et sellane.

Viivästyy valmistuminen sit puolella vuodella mut väliäkö hällä. Vaikka siirtyis vuodella.
Ei mul oo kiire eikä tää oo viimenen koulu jota tuun käymään.

Ai niin, tuolta yhdestä duunipaikasta puuttuu täysin maalaisjärki ja logiikka.
Ei vittu kun mä en oikeen kestä sellasta että ykski ihminen, saatikka puol toimistoo on ihan että ööööö, saakelin vatipäät.
Ei mitään järkee missään. Noh, mä demonstroin sit siellä omalla tavallani niin et hoidan sit ainaki osuuteni.
VIIKONLOPUKS ON TURHA YRITTÄÄ NAKITTAA MITÄÄN DUUNEJA MULLE TAI MÄ TAPAN!

Mä nukuin viime yönä yheksän tuntia.

Nine hours baby, NINE HOURS!!
Kyllä nyt pitäs tän päivän mennä ihan putkeen.
Vaikka mun pitääki ostaa safkat 70 ihmiselle ja tehdä tänään lounas.
Hälläväli, oon mä nyt ennenki ruokaa laittanu.

Mä en voi tajuta miten maailmassa voi olla niin uusavuttomia ihmisiä ettei ne osaa edes makaronia keittää tai tankata autoa. Eilenki kipsutin hameessani ja korkkareissani tankkaamaan ja turpeenaamaset äijät siellä huoltsikalla katto vähän niinku että "mahtaakohan toi likka tietää mihin se pistooli kuuluu virn virn virn".

Pitääks mulla olla jotkut kuppaset haalarit päällä ja öljyä naamassa ennen ku näytän siltä että osaan mitään mitä neki? Häh?
Ei se siitä oo kiinni miltä sitä ihminen näyttää, turha on ulkomuodon perusteella päätellä kenestäkään et mitä se osaa tai mihin se pystyy.
Kyllä mä bensaa saisin tankkiin vaikka mulla olis tynnyri päällä ja tennissukka päässä.

Tosin kaipa mäki joskus dissaan ihmisiä sen perusteella että ne näyttää joltain.
Arkifilosofiaa, voi jessus, jospa lähtis töihin.

Ei vittu mä oon huonompi vaihtoehto ku Salatut elämät, thanks a lot.
Nyt ei mee lujaa.

Ja sit toises kohtaa menee niin lujaa et mua ei kiinnosta.

Oo tässä sitte täysjärkinen. Mä muutan johonki keskelle metsää ilman puhelinta, nettiä ja postilaatikkoa ja etin seurakseni ujon pesukarhun ja puhuvan opossumin.

Angsti.

Jestas, mä oon kyllä ihan pöhkö.
Vitun pikkumyy.

Nyt en jaksa laittaa hollantikuvia mihinkään enkä jaksa mitään muutakaan.

Mulla särkee pää.

Nälkä ja nukuttaa. Perustarpeet niinku pienellä vauvalla.
Ehkä mä oonki vähän vauva.

Enhän mä mahdu mun sänkyyn ku se on täynnä tavaraa.
Jos kömpis tohon kenkälaatikon ja lehtileikekansion väliin laskujen pääl.
Öitäh!

Huomen on kouluu. Uaah...! Metodiopinnot. UAAAAH!
Meil on välipofot torstain, emmä tienny.

Pöllin Tio Pepest, meksikolaisest raflast kahen sentin shottilasin joka näyttää pienenpienelt jäätelöannoskulholt. Istuttii siel jotain kolme tuntii ja ne oli varmaan jo ihan kypsiä meihin ku juotiin sangriaa, punkkuu ja valkkarii niin et oltiin ihan pehmosessa. Tio Pepe on kissa joka viipotti siel pöytien välis. Syötii nachoja ja jotain tacoja ja papuja ja mitä siin oli.. possuu? Kanaa?

Niin siis nukkuu piti mennä.

Huh. Kyllähän sitä meni sitä rahaa mut kyl sitä sit vähä jäiki.
Thank God.

Kaikkee älytöntä mä muuten ostin, nyt ku kaivelen matkalaukkujen aarteita ni vastaa tulee esineitä joita en muista juur ostaneeni tai mietin et mikä mielenhäiriö mulla on ollu ku oon napannu sen tai tän hyllystä. Niinku nyt esimerkiks toi naisenmallinen korutelinehäkkyrä. Tai Jumbo-kauppaketjun keltavihree kauppakassi jota en ikimaailmas käytä jo pelkästään siks et se on niin vammasen kokonen. Tai tää suitsukebuddhajuttu joka on toisaalt aika magee mut mikä itämainen kärpänen mua on purru.

Ja ai nii, miks mul on fritsu käsivarressa?

Säilytin muuten kaikki junalippujen kannat ja museolippuläpyskät. Ikäänku mä niitä joskus jotenki kaihoten kattelisin. Kyllä ne on ne muistot ja ihmiset ja tilanteet joita mä kaipaan, jos edes kaipaan koska aina voi hankkii uusia tilanteita ja ne ihmisetki saatan nähdä uudestaan enne vuodenvaihdetta.
Vähä puhuttiin et jos menis uudeksvuodeks Bredaan ja kävis siin joulunpyhinä Lontoos Sofian kans. Näkis sen Nicolaksenki uusiks ja Sethin, Vickyn, Kerstinin, Sebastianin, Ingan, Anthoniksen, Samin ja AJ:n.
Ja ne muut.

Mä aion olla nyt rohkea tyttö ja mennä kattoo pankkitilini tilanteen.

Pelottaa enemmän ku Red light districtillä ku kolme mustaa miestä tuli värväämään meit mitä ilmeisemmin huoriks.

Tai ku eksyttiin Damin keskustas (tai siel me luultiin olevamme) ja käveltiin kuus kilsaa keskellä yötä hotellille ties mitä hämäräkujia.

Tai ku mentiin baariin ostaa tupakkaa ja se oliki täynnä partasia motoristinahkamiehiä jotka mulkoili meitä ku avointa riistaa (sillon olin tosin sen verran viinissä et hymyilin vaan höhlän näkösenä)

Pelottaa.

En tiedä yhtään mistä alottaisin. En minkään suhteen. Suoraan reissusta nuorisotiimin megazone-reissua vetämään, nyt tulin kotiin, matkalaukut (joita oli yks ku lähdin ja ne on paritellu ja lisääntyny matkalla yhdellä... täynnäki vielä. Jösses) on jotakuinki pitkin seiniä eikä tääl mahdu kävelemään.

Mä en kaivannu Hollannissa ketään enkä mitään. En hetkeekään, en pätkääkään.
Kai mä kerron et mitä siellä tuli tehtyä, nähtyä, koettua, kuultua ja tunnettua, mut en nyt, en jaksa, en pysty, enkä halua.

Kirjotin matkapäiväkirjaa keskiviikkoaamupäivään asti mut sen jälkeen ei paljon kirjottaminen houkutellu. Tällaset tytöt ei tollasilla reissuilla ehdi paljon kirjata tekemisiään ylös.
Mut memories never die, ja muistan senki miltä tuntu olla pilvessä. Joka hetken ja olon.

Gauchosin vessapaperissa oli vaaleensinisiä koiria ja Nikolas kusetti meitä ihan villisti. Se oli kyllä söpö.

Ja Australian Daniel tarjos kokaiinia. Sanoin että thanks but no thanks babe. Oon utelias mutten niin utelias. Seki oli kyllä söpö.

Eksyin. Kaks kertaa.
Oltiin Spanish-bileissä, merirosvobileissä, Oktoberfestissa, muuten vaan ulkona, terasseilla, kommuunissa, siellä täällä, jokapaikassa.

En mä jaksa selittää.
Aivan vitun mahtava, upee, ihana reissu, niin täysillä vedetyt viis päivää ettei kellään. Järki juoksi vähän törkeen hitaasti, mut englanti suju. Ja viini virtas, siis litroittain, jos ei tynnyreittäin. Satamiljoonaa kokemusta.

Dutch Boten Anna oli kyllä kokemus seki. Eiks sitäkään pääse missään karkuun. Eikä koivuja.

No joo, joskus sit enemmän. Voisin vaikka pestä pyykit ja lilluu reissusfääreissäni.

Sofia "Do you know where the trains leave?"
Hodarimyyjä "Umm... the station maybe?"
(yeah, maybe..)
Minä "You lil' bitch, the TRAMS!"
Naurua ja juoksua ratikka kuudentoista perässä.